Olen miettinyt kuinka paljon olen itse vaikuttanut omalla käytökselläni siihen, että Keela alkaa olla todella läheiriipuvainen koira. Etsin kyseisestä asiasta tietoa, mutta kaikki aihetta käsittelevät artikkelit alkavat puhua ongelmakäytöksestä tai eroahdistuksesta. Keelan kohdalla voidaan enintään puhua huomionhakuisesta käytöksestä eikä se oikeastaan ole sitäkään.
Muutama esimerkki miten koirani toimii: Aamulla kun avaan silmäni koira kiipeää viereeni laittaa tassunsa kaulalleni ja painaa ison päänsä poskeani vasten ja siinä sitten lepäillään yhdessä. Kun katson TV:tä sohvalla koira saapuu välittömästi ja laittaa etutassun kaulani molemmin puolin ja painaa ison karvaisen päänsä olkapäälleni, eilen seisoi tässä asennossa lähes tunnin. Kun menen keittiöön koira tulee keittiöön, kun menen makuuhuoneesee seuraa koira perässä ja kun menen vessaan olemme siellä molemmat. Kun täytän tiskikonetta koira nukkuu jaloissani. Jos koira jää koiraportin toiselle puolelle käy nukkumaan kiinni porttia ja seurailee portin raosta minne minä menen. Koira viihtyy ulkona juuri sen aikaa kun minäkin olen ulkona kun tulen sisälle koirakin tulee sisälle. Minulla alkaa olla tunne isoveli valvoo...
Nyt olis eläinkommunikoijalle tarvetta, jotta hän voisi kysyä Keelalta mistä on kysymys, mistä Keela on niin huolissaan ettei voi jättää minua silmistään. Tämä käytös ei mielestäni ole ongelmakäytöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti