Aika kiva kevätpäivä

 Kyllä sen huomaa että kevättä vietetään sen huomaa meillä sisälläkin. Kodinhoitohuone on muuttunut kasvihuoneeksi.

Toisena kevään merkkinä on ruoka, ihanaa salaattia ja kalaa, kevyttä ja niin hyvää.

Ensimmäiset mansikatkin ostettu vaikka eiväthän ne ole kotimaisia ja maukkaita vaan hieman kovia, kauniita ja mauttomia suoraan Espanjasta, mutta ne ovat mansikoita. Päivän päätteeksi ihmiset ovat saunoneet ja valmiita yöpuulle ja koirakin on jo käynyt nukkumaan petinsä viereen.

Tänään olen tutkinut mitä koiran nukkumisasennosta voi päätellä ja se olikin mielenkiintoinen asia. Mincahan nukkuu yönsä sängyssämme, ensin illalla tulee poikittain minun rintakehäni päälle, siitä minun on pakko siirtää Minca jonkin ajan kuluttua pois koska on niin painava silloin hän siirtyy jalkojeni päälle poikittain.

Minca pystyy olemaan päivällä itsenäinen

Turvallisesti kiintynyt koira ei roiku omistajassa, vaan:

• valitsee itse nukkumapaikan (kuten lattian)

• pystyy lepäämään ilman jatkuvaa kontaktia

• ei seuraa sinua levottomasti huoneesta toiseen

• ei panikoi, jos et ole näkyvissä

Tämä kertoo, että hänen hermostonsa on tasapainossa, ei ylivireä.

 Minca käyttää sinua “hermoston ankkurina”

Tämä tarkoittaa, että:

• sinun rytmisi (sydän + hengitys) tasaa hänen hermostoaan

• sinun läsnäolosi laskee hänen vireystilaansa

• hän pystyy nukkumaan syvempää unta, kun tuntee sinut fyysisesti

• hän ei tarvitse sinua koko ajan, mutta tarvitsee sinua oikeina hetkinä

Tämä on yksi vahvimmista turvallisen kiintymyksen merkeistä koirilla.

 Siirtyminen jalkopäähän on Mincan “toinen turvapaikka”

Kun hän siirtyy jalkopäähän, hän ei mene minne tahansa. Hän valitsee paikan, jossa:

• hän on edelleen fyysisessä kontaktissa sinuun

• hän voi tuntea liikkeesi ja lämpösi

• hän voi nukkua poikittain (joka on monelle isolle koiralle luonnollinen asento)

• hän ei häiritse hengitystäsi

Tämä on kompromissi, jonka vain tasapainoinen koira tekee.

Tämä aihe on todella mielenkiintoinen ja tarkastelenkin sitä paremmalla ajalla lisää.

Kohtaamisia mitä ei toivota

Keväinen metsä on vielä kostea, ja sammal tuoksuu voimakkaasti. Aurinko lämmittää kivien pintoja, ja juuri sellaisena päivänä kyyt heräävät liikkumaan. Kyy ei ole pahantahtoinen eläin – enemmänkin varovainen, hidas ja haluton kohtaamaan ketään. Mutta joskus polut risteävät väärällä hetkellä ja koira ja kyy kohtaavat.

Kun kyy puree koiraa, se ei tee sitä hyökkäyksen halusta vaan puolustautuakseen. Pureman mukana koiran elimistöön kulkeutuu hemotoksista myrkkyä, joka avaa verisuonten seinämiä, sotkee hyytymisjärjestelmää ja ärsyttää kudoksia niin, että ne turpoavat nopeasti.

Puremakohta alkaa turvota ja kuumottaa, aivan kuin iho yrittäisi paisua karkuun sisällä tapahtuvaa kemiallista myllerrystä. Myrkky saa verisuonet vuotamaan, ja neste kerääntyy kudoksiin. Koira tuntee kipua, ja sen olemus muuttuu, koira hidastuu, hengittää raskaammin, ehkä istahtaa alas kuin miettien, miksi maailma yhtäkkiä tuntuu raskaalta.

Myrkky ei kuitenkaan pysähdy siihen. Myrkky kulkee veren mukana ja voi aiheuttaa hyytymishäiriöitä, jotka tekevät verestä epävakaata. Joillakin koirilla sydän reagoi – rytmi muuttuu, lyönnit epäsäännöllistyvät. Toisinaan myös munuaiset joutuvat koville, sillä ne yrittävät suodattaa verestä aineita, joita ne eivät ole koskaan ennen kohdanneet.

Aina kun kyy puree koiraa on otettava välittömästi yhteys eläinlääkäriin ja vietävä koira hoitoon. Sosiaalisessa media eläinlääkäriasemat ovat varautuneet viikonloppuna koko kapasiteettinsa voimalla vastaan ottamaan lemmikkejä joita kyy on purrut koska viikonlopusta on luvattu lämmin. Noin 3-10 koiraa tuhannesta kuolee kyyn puremaan ja jokainen menetetty koira on rakkaan perheenjäsenen menetys.

Kun liikut koiran kanssa luonnossa tarkkaile ojan pientareita kivikkoja, pusikkoja ja ennen kaikkea tarkkaile koirasi käytöstä. Koira huomaa usein kyyn ennen ihmistä. Koira voi pysähtyä äkisti ja tuijottaa maahan ehkä jännittyä tai peruuttaa nostaa kuonoaan ja haistella jos huomaat näitä merkkejä koirassasi niin toden näköistä on että koira on huomannut jotain esim. kyyn. Meillä nuo merkit toteutuivat tänään mutta edessä olikin onneksi peuran vasa.

Muista kuitenkin kun yrität suojella koiraasi että tarkkailet myös mihin itse astut. Lopuksi meidän ikimuistoinen kohtaaminen Bellan ja kyyn kanssa. Bella oli siis ensimmäinen leoni ja odotti ensimmäisiä pentuja ja suurin pelkoni oli että kyy puree Bellaa ja vauvat menetetään se oli joka öinen painajainen.  Yritin aina lenkittää Bellaa vain keskellä tietä kulkien ja välttäen kaikkea mahdollista, mutta ongelma oli se että Bella ei kakannut keskelle kulkuväyliä vaan halusi tien reunaan ja niin tälläkin kertaa. Bella kyykistyy kakkaamaan ja minä seison vieressä ja juuri kun näen pökäleen putoavan näen myös kerällä olevan kyyn jonka päälle se kakka putoaa. Koirani sai siivet ja kakkaaminen keskeytyi kun tempasin koirani pois. Emme jääneet katsomaan mitä kyy piti saamastaan haisevasta tervehdyksestä.

Siinä se oli se hämähäkki, mihin se meni?

Leikkipäivä

 Tänään Mincalla tuntui olevan energiaa leikkiä pihalla lenkin jälkeen. Mincaa ei haittaa vaikka ei kaveria olekaan, riittää kun on riittävästi palloja joita pyörittää.

Kyllä siinä palloa pyöritettiin suuntaan jos toiseenkin. Hauskaa oli ja pallo pyöri. Nyt alkaa olla juoksujen höyryt pois pyyhitty tai oikeastaan pesty pois.

Belunan mamma

 Tulipa  hyvä mieli kun luin noita blogiin tulleita kommentteja ja siellä luki Belunan kennelin mamma, se minä aina olen halunnut olla mamma kaikille meiltä lähteneille pennuille syntymästä elämän loppuun asti. Kovin vähiin käyvät Belunalaiset 4 jäljellä ja hekin ovat kaksi yli 9 ja kaksi yli 10. Kohta käy varmasti niin että olen vain Mincan mamma, mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan.

Onneksi olen saanut hyviä ystäviä jotka ovat säilyneet vaikka Belunalainen koira ei meitä enää yhdistäkään, olen saanut sitten vähän mammailla muillekin pienokaisille.

Tänään olikin aurinkoinen lenkkipäivä, mutta onneksi ei kuitenkaan mitään vaarallista löytynyt . Kaunis luojan päivä tänäänkin.

Hierontapäivä

 Tänään lähdettiin aamusta lenkille koska meillä oli hieronta päivä. Tänään ei suunnattukaan Tampereelle vaan lähdimme Kaarinaan DogCare´en Johanna Virtasen luo. Minca on jo käynyt kerran aikaisemmin Johannan luona. En tiedä kumpaa silloin ensimmäisellä kerralla enemmän jännitti Mincaa vai minua. Minulle on todella tärkeää, että minulla ja palvelun tarjoalla kemiat kohtaavat, vaikka olin saanut hyviä suosituksia Johannasta niin kyllä se luottamussuhde solmitaan kun tavataan. En todellakaan luota koiraani käsiteltäväksi jos en ole varma, että olen valinnut oikean henkilön häntä hoitamaan. Tällä kertaa ennakkotiedot ja oma toteamus kävivät hyvin yhteen ja Mincakin hyväksyi Johannan ja sehän on minulle kaikkein tärkeintä. Johanna käsittelee Mincaa todella kauniisti eikä osoita hermostumisen merkkejä vaikka välillä Minca nousee ja poistuu hetkeksi palatakseen sitten takaisin käsiteltäväksi. Johanna puhuu kauniisti Mincalle ja sitäkin arvostan kovasti. Kun ruusupeitto levitetään lattialle se on merkki että nyt hierotaan.  Sitten riittää kun mamma ja iski ovat lähellä niin hieronta voi alkaa. Huomaan kyllä että Mincaa vielä hieman stressaa, varmasti Minca alkaa paremmin rentoutua kun käydään vielä tutummaksi. Johannaa ei myöskään pelota tuo pieni kuolasuu, eikä meidän edes tarvitse siivota kun lähdemme pois 😂. Kyllä talvi ja liukas kevät tekee tehtävänsä ja jumeja löytyy avattavaksi. Kiitos Johanna nyt meillä nukutaan.

Nyt meillä ollaan väsyneitä , kupillinen ruokaa ja sen jälkeen vain tuhina on kuulunut tuolta pediltä.

Tällainen päivä tänään.

Me lähdemme elämästä, emmekä kuitenkaan lähde...

Tänään sain suru-uutisen Belunan Soleada Leona on nukkunut ikiuneen  (21.10.2015-6.4.2026). Leona sai pitkän ihanan koiran elämän perheensä kanssa.

Leonan lähtö tuli yllätyksenä tässä Leonan emäntä kertoo mitä tapahtui. " Illalla kaikki oli hyvin. Ei mitään ihmeellistä tai erilaista. Kaikki lapset kotona yhdessä ja oli ihana ilta. Yöllä kahden aikaan saanut vielä rapsutuksia. Mun kello soi 4.30 ja muruseni oli mennyt "
Koskaan ei tiedä onko yhteistä aikaa jäljellä paljon vai vähän. Onneksi Leona sai viettää perheensä kanssa yli 10 vuotta.

Leona oli pentu joka hiipi jo pentulaatikossa kasvattajan sydämeen ja sen takia hän sai nimekseen Leona joka oli minusta kaunein nimi mitä voi leon pennulle  voisin antaa.

Leona kasvoi Mirkan ja Markon lapsirakkaassa perheessä kauniiksi leoksi, hänellä oli niin kaunis musta maski ihan kuin äidillään Palomalla ja isänkin maski oli kaunis.

Kasvattajan unelma on aina, että pentu saa sen mailman parhaan kodin ja niin sai Leonakin. Tunnen ikuista kiitollisuutta Leonan koko perhettä kohtaan kuin hyvää huolta piditte pikkuisesta Belunalaisesta ja rakastitte häntä perheenjäsenenä. 💖 Nyt on suru vieraananne, mutta vielä tulee päiviä jolloin kaikki kauniit muistot peittävät ikävän ja surun taakseen ja sisään astuu kiitollisuus yhteisestä ajasta.

Tällä Mirkan lähettämällä kauniilla runolla toivotamme Leonalle hyvää matkaa.

Me lähdemme elämästä emmekä kuitenkaan lähde. Me elämme edelleen kaikessa, mitä olemme tehneet. Kaikki, mitä olemme ajatelleet, sanoneet ja olleet, jää elämään ja valaisee toisten teitä. Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole, vaan elämme niiden sydämissä, jotka ovat rakastaneet meitä.

Puuhakas päivä

 Aamulla suunnistettiin lenkille ja tällä kertaa mentiin metsään missä ei koskaan olla oltu. Kyllä koira aina innostuu kun on ihan uudet tuoksut ja maisemat.

Piilossa

Seuraavana  olikin sitten vuorossa isolle kirkolle lähtö, sillä olimme saaneet kutsun treenikaveriksi pikkuiselle Mellille. Hieman jännitti kun tarvittiin isoa haukkumatonta "rauhallista" koiraa.

Kovasti oli jännittävää pikkuisen Mellin mielestä, mutta hyvin jo lopuksi mahduttiin samaan kuvaan. Seuraavaksi pysähdyttiin Nautelankoskelle ihailemaan kosken kuohuja.

Kuvista voi havaita, että siellä oli todella kylmä Koski oli hieno ja kannatti käydä. Nyt Minca ja Harry nukkuvat päikkäreitä syötyään vatsat täyteen pääsiäisruokaa.

Toivotetaan vielä Hyvää loppupääsiäistä tällä kuvalla.