maanantai 31. tammikuuta 2011

Pienestä se voi alkaa


Kyllä se voi joskus olla pienestä kiinni, eilen kun meno meinasi yltyä liian rajuksi koirien kesken niin Harry meni väliin ja samalla jonkun hammas osui Harryn kädenselkään ja illalla käsi turposi ja oli ihan tulipunainen. Aamulla Harry joutui menemään lääkärille, hampaan jälkeä tuskin edes huomasi kädessä, mutta käsi oli tulehtunut ja siitä seurasi antibioottikuuri, jäykkäkouristusrokotus  ja sairaslomaa. En koskaan ole edes ajatellut, että noinkin pienestä voi syntyä noin vakava vamma. Kyllä minulla on usein ollut pieniä kolhuja kun paljon koiria on ja varsinkin pennut käyttävät välillä hampaitaan surutta, mutta onneksi en koskaan ole saanut mitään tulehdusta. Minuakaan ei koskaan ole koira purrut siis tarkoituksella, mutta olen sellaisenkin tapauksen nähnyt ja sitä en voi koskaan unohtaa oli se sen verran järkyttävää jälkeä, kun iso koira käyttää hampaitaan tarkoituksena purra niin jälki on rumaa. Aina pitäisi muistaa että koira on kuitenkin eläin ja sillä on eläimelliset vaistot niin rakkaita kuin lemmikkimme meille ovatkin. Asiasta seitsemänteen, Lunasta on tulut hyvin harmaa ihan muutaman kuukauden sisällä, muuten Luna on oma iloinen höpsökkänsä mutta koko pää ja osa kaulaa on harmaantunut.



Luna meidän rakas harmaahapsi



Ollaan matkalla laavulle.



Riippakoivun alla Milana



Koivikossa suhisee



Miten tästä nyt pääsisi menemään



Milana älä jätä



Milana ja Bianca.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti