Metsälenkin jälkeen Minca pääsi kauppakeskukseen, tällä kertaa ihan yksin. Ensin tavattiin hieno nainen korkosaapikkaissa, tekoturkissa, viimeisen päälle meikattuna. Hän suorastaan syöksyi Mincan luo toistellen aivan ihana, ihana ja Minca otti ilon irti ja nuoli naisen naaman moneen kertaan niin että huulipunat oli poskella (Minca söi lähteissä peuran papanoita metsässä). Seuraavana tavattiin pariskunta joka halusi tehdä tuttavuutta ja sen session jälkeen rouvan reittä koristi valtavan hieno limaklöntti, tarjottiin pyyhettä ensiavuksi. Sitten tavattiin "asiantuntija" joka alkoi kertoa kuin Mincaa ehdottomasti kannattaisi käyttää jalostukseen, koska on niin kaunis. Sitten tavattiin kaksi kouluikäistä tyttöä jotka kauniisti kysyivät saako silittää ja tottakait sai. Ajeltiin hissillä ylös ja alas se on Mincasta ihan ok asia. Mincan mielestä olisimme voineet tavata myös ne sadat muut ihmiset jotka kulkivat kauppakeskuksen käytäviä, mutta ei me kuitenkaan heitä tavattu. Käytiin lopuksi hakemassa lemmikkieläinmyymälästä lahjaksi saatu namipussi, mutta synttärilaulua ei kukaan laulanut. Seuraavaksi sitten suunnistettiin mummolaan päiväkahville. Reissussa tuli kova jano ja niinpä pestiin samalla mummin lattiat. Juuri kun olin sanonut ettei Minca varmaan yläkertaan mene niin siellä se oli toisessa kerroksessa ja uskalsi jopa tulla hyvin VAROVASTI takaisin rappuja pitkin jotka ovat tosi jyrkät. Minca on niin nopea liikkeissään ettei aina mukana pysy. Kiltisti hän kyllä käyttäytyi.
Mummin muru 
Istun tässä mummin sohvalla. 
Kauppakeskuksessa 
Vieraat saa istua parhaalla paikalla. 
Kiitos saanko vettä. 
Nyt keitetään mummin kanssa kahvia. 
Miksi en saa mennä tuonne yläkertaan. Raput on liukkaat ja jyrkät ja kapeat. 
Tuolla on paljon ihmisiä miksi me ei mennä tervehtimään?
Minca meinasi ihan hermostua, kun eräs mies nappasi syliinsä sellaisen ihan pikkulapsen joka itki, MInca oli ihan varma, että lapsella on jokin hätä. Vastaan tuli myös muutamia koiria niistä selvittiin ihan mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti