Tää taas se päivä on kun olisi pitänyt jäädä peiton alle eikä varsinkaan lähteä mihinkään. Lähdettiin aamupäivällä kauppaan ja samalla ajateltiin, että käydään katsomassa jääkaappia kun tuo nykyinen temppuilee. Se oli ensimmäinen virhe. Jääkaappi löytyikin ja ei muuta kuin maksamaan. No sehän on tosi helppoa kun vain vilauttaa korttia no ei auttanut vilauttelut ei minun korttini ei Harryn kortin. No seuraavaksi suunnistettiin sitten kauppakeskukseen. Onneksi pankin edessä ei ollut jonoa vain yksi vuoronumero oli ennen meitä no se tuli näyttöön ketään ei sitten näkynyt joten marssin sisään ja omaan tyyliini selitin virkailijalle mitä oli tapahtunut hyvä ettei peruuttanut takaseinästä ulos. Hän alkoi tutkia tilannetta ja joku oli sitten saanut kaikki mahdolliset turvarajat niin solmuun kun ne nyt voi saada. Aikansa kun hän asiaa selvitteli hän ilmoitti että nyt onnistuu no ei muuta kuin liikkeen antama laskulinkki auki ja maksamaan ja HUPS ei sitten voitu tunnistaa meitä kumpaakaan joten ei vieläkään onnistunut, alkoi jo se yksi käyrä nouta huimiin lukemiin. Sitten virkailija sanoi sen voi maksaa kyllä mobilepayllä no vihdoin livahti maksu onnistuneesti. No kotimatkalla sitten poikettiin katsomaan erään koiran maitohammasta joka ei meinannut irrota ja hupsista jätin sitten käsilaukkuni sinne ja huomasin sen vasta kotona. Kun vihdoin löysin numeron sinne missä käsilaukkuni ja puhelimeni olivat niin sieltä kerrottiin että puhelin on toimitettu meille kotiin ja odottaa minua meidän pakettiautossa. KIITOS. En tee mitään en mene minnekään olen paikoillani ja aloitan huomenna uuden päivän.Lopputulos jääkaapin osalta , kaappi maksettu mutta saammekin sen vasta ensi perjantaina. Voi kilin pallit sanon minä.

Onneksi päivää piristää nämä kauniit kuvat kasvatistani Lumosta jonka palvelija lähetti ne kasvattajalle.