Hyvää Uutta Vuotta 2026

 Vuosi on lopuillaan ja vietetään vuoden viimeistä päivää uuden vuoden aattoa. Ulkona on pakkasta -14 astetta ja todella kylmä. Lyhdyt on sytytetty ja ulkotulet  sytytetään hieman myöhemmin.

Meillä ei raketteja ammuta, koska me sanomme EI raketeille. Mutta hieman on mietitty kulunutta vuotta mitä oikein ollaan koettu vuonna 2025.

Tammikuussa oli todella kummallista kun meidän tyynyt räjähtelivät yhtä mittaa. Tämä on jäänyt kyllä mieleen, sillä talosta oli tyynyt loppua.

Helmikuu jäi mieleen siitä että taimet nousivat kukkaruukuista pinnalle ja kukkien kasvatus alkoi. Juhlittiin myös Mincan 1 v synttäreitä ja Rose´n 6 v synttäreitä.

Rose 6 vuotta

Minca 1 vuotta

Maaliskuussa joutui Ellin perhe hyvästelemään suloisen Ellin.

Huhtikuussa oltiin sitten Mincan kanssa SmartDog testissä ja se oli tosi kivaa.

Mahdoton tehtävä mutta jään kuitenkin tähän jos se vaikka aukeaisi.

Myös Mincan isä Matteo jouduttiin hyvästelemään mutta hänen geeninsä jatkuvat näissä ihanuuksissa.

Toukokuussa Oliver täytti 10 vuotta ne ovat hienoja hetkiä kun kasvatit täyttävät 10 vuotta.

Wau miten monta "kynttilää"

Minca kävi myös ensimmäisessä näyttelyssä ja kaikista huolimatta se oli kiva kokemus.

Ja vielä toisen kerran käytiin näyttelyssä ja sekin on hieno muisto.

Kesäkuussa alkoi kesä kun äiti tuli lomalle ja se olikin sitten riemun hetki koirille.

Juhannusta juhlittiin perheen kesken ja Suomen lippu liehui tangossa.

Juhannusneito

Jäätelöllä mennään.

Heinäkuussa meillä kävi pieni leopoika kylässä ja siinä riitti ihmetystä.

Wili

Käytiin myös hieronnassa vaikka olikin ns. lomakuukausi nii Mari ehti kuitenkin meidät ottaa vastaan.

Yksi päivä heinäkuussa oli todellinen kesäpäivä ja se jäikin mieleen hyvin.

Sitten kesä kääntyi Elokuun puolelle ja se toi mukanaan Rose´n ontumisen, Rose´ei ollutkaan aikaisemmin käynyt eläinlääkärissä muuta kuin pentuna rokotuksilla ja virallisilla kuvilla. Myös Minca sairastui.

Syyskuussa Rose´n kanssa käytiin sitten Riihimäellä kuvauksissa ja sieltä se syy löytyi ontumiseen eturistiside oli venynyt. Lumo pyörähti näyttelyssä ihan noilla veteraani vuosilla.

Vaikka elokuussa ei vietettykään minun synttäreitä niin sain mielettömän lahjan ja pääsin tuonne Home Ranchille ystävien kanssa.

Lokakuussa käytiin petotestissä Mincan kanssa ja sitten alkoi se ripulihelvetti ei mitenkään liittynyt petotestiin. Sellaista ripulia en ole kokenut kuin yhden kerran aikaisemmin silloin kun meillä oli se giardia. Tätä sitten jatkuikin pari kuukautta.  Ilouutinen oli se että Viola, Bella, Leona ja HIlma täyttivät 10 vuotta, kasvattaja oli niin iloinen. Siriukset täyttivät myös 9 vuotta.

Suru-uutisiltakaan ei vältytty lokakuu oli oikein kyynelten kuukausi. Oliver, Loimu ja Rose jättivät perheensä ja siirtyivät sateenkaari silloille.

Hyvää matkaa Loimu

Lokakuu meni vähän kuin sumussa, kun opeteltiin Mincan kanssa elämään ilman Roseá ja samalla yritettiin saada Minca parantumaan tuosta ripulista.

Joulukuussa joulun aika alkoi kun äiti saapui joulun viettoon ja jouluun ryhdyttiin valmistautumaan.

Vielä kuitenkin ehti suru-uutinen ennen kuin vuosi vaihtui ja oli Sirin aika jättää perheensä. Vuoteen mahtui iloa ja kyyneleitä, mutta sellaista se elämä taitaa olla. Kaikesta on selvitty ja nyt vietetään uuden vuoden aattoa ja toivottavasti ajattelemme myös noita metsän eläimiä.

Tervetuloa vuosi 2026 tuo meille kaikkea hyvää ja jos et voi tuoda mitään erityisen hyvää niin älä tuo pahaakaan ollaan vain ihan hiljaa ja nautitaan.

Kävihän se Hannes meilläkin

 Luultiin että Hannes ei ehtinyt meille vierailulle, mutta kyllä hän vieraili meilläkin.

Me käytiin Mincan kanssa ihmettelemässä mutta sitten jätettiin hommat ammattimiehelle, sillä puu oli niin iso, että mun pikkuinen moottorisahani ihan kauhistui. PS. Ulkona oli myös tosi kylmä.

Huomenna sitten on taas se vuoden viimeinen päivä ja perjantaina aloitetaan uusi vuosi.

Belunan Sirius Säde "Siri" 13.10.2016 - 28.12.2025

 Uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja myös sillä oli tarkoitus, että Siristä tuli Annan ja Ilkan perheen koira. Heillä toiveissa oli urospentu, mutta koska uroksia ei syntynyt kuin yksi joka oli jo varattu niin tarjosin heille narttupentua ja näin Siristä tuli heidän ensimmäinen koiransa. Luulen että siinä vaiheessa kun murkkuikä astui kuvioihin karisivat viimeisetkin haaveet urospennusta, sen verran haastetta pikku Siri tarjosi perheelleen. 

Harrastus "ura" alkoi heti pienenä yhdessä siskojen Lumon ja Loimun kanssa pentuleikkikoulun merkeissä.

Myöhemmin Siri alkoi harrastamaan koiratanssia missä hän olikin hyvin taitava sekä rallytokoa. Sirillä oli paljon koira / ihmiskavereita ja kaikki jotka Sirin tapasivat saivat häneltä hellyttävän tervehdyksen. Sirillä oli myös aina sydämessään paikka kasvattajalle ja kaksi kertaa on jäänyt minun sydämeeni ihaniksi muistoiksi. Olin katsomassa Sirin joulujuhla esitystä koira tanssissa ja olin saanut ohjeet olla hiljaa yleisön joukossa huomaamattomana tanssi esityksen ajan. Näin toimittiin ja esitys alkoi, mutta kesken esityksen Siri sai kuitenkin vainun kasvattaja on täällä ja ryntäsi kesken esityksen luokseni tervehtimään ja palasi jatkamaan esitystä. Tästä viisastuneena kun vietimme  Sirin 9 v synttäreitä niin minut piilotettiin paremmin ja kun Siri saapui saliin hän huomasi oven suussa takin nuuhkaisi ja ryntäsi luokseni niin että väliaidat vain ryskyivät. Siriä ei huijattu 💖Kun kasvattaja oli tervehditty voi keskittyä esiintymään.

Sirillä oli suuri sydän ja sinne mahtui paljon elämää ja näin varmasti Annalle ja Ilkalle on jäänyt tuhansia tuhansia ihania muistoja.

Sain kasvattajana seurata Siri Sirpa Sirpukan elämää ja olla auttamassa niissä asioissa missä minun osaamistani haluttiin hyödyntää. Siri oli myös mukana kun Sirius-kasvatit järjestivät kasvattajalle yllätys juhlat, niistäkin on roppakaupalla ihania muistoja.

Siri kävi myös meillä ja tehtiin yhdessä metsälenkkejä, silloin kun tuolla meidän lähistöllä vielä oli se metsä.

Metsälenkkien lisäksi Siri harrasti polkupyöräilyä ja tämä kuva on yksi suosikeistani.

Uiminenkin kuului Sirin harrastuksiin.

Sirillä oli sellaiset sieluun syvälle katsovat silmät ja niistä heijastui salainen tieto mikä on vain koirilla.

Siri sai aikanaan myös "pikkusiskon" ja tämä oli hetki kun piti hieman miettiä, että onko kysymyksessä hyvä asia kun tuollainen pieni riiviö muutti pysyvästi taloon. Mutta olihan se hyvä vaikka välillä hieman rasittava.

Tunnen suurta kiitollisuutta Annaa ja Ilkkaa kohtaan kuinka ihanan kodin he antoivat minun pienelle Belunalaiselleni, tunnen myös surua heidän menetyksensä johdosta ja onnea siitä että he saivat pitää Siri Sirpukan luonaan 9 vuotta, he saivat oppia koiranpidosta kaiken mahdollisen ja he pääsivät harrastamaan. Nyt Siri on lähtenyt sinne Siriuksen tähdelle mihin kaikki koirat päätyvät kirmaamaan ja seuraamaan meidän elämäämme täällä. Kiitos Anna ja Ilkka nyt teitä lohduttaa Kara joka tarvitsee teitä kaivatessaan isosiskoa.

Siri rakas ystävä, nyt kuljet siellä, missä Siriuksen tähti syttyy joka ilta kirkkaammin kuin ennen, kuin merkiksi siitä, että et ole poissa – vain toisenlaisen taivaan alla.

Kannamme muistoasi mukanamme, sydämen hiljaisissa huoneissa, joissa ikuinen rakkaus ei haalistu, ei väisty, ei katoa. Se jää, lämpimänä kuin turkkisi poskea vasten, varmana kuin katseesi, joka aina löysi minut.

Ja ystävyytesi – se ei päättynyt, se vain muutti muotoaan. Nyt se kulkee vierellämme tuulessa, hiljaisena tassunjälkenä lumella, joka ei koskaan sula pois.

Siri, rakas, sinä loistat yhä. Ja kun katsomme kohti yötaivasta, tiedämme: Siriuksen kohdalla syttyy aina yksi tähti, joka on sinua varten.

Kiitos Siri 💖 ja hyvää matkaa.

Äiti lähti

 Tänään sitten koitti se päivä kun äiti lähti kotiin Porvooseen. Yhteinen joulumme on ohi no ensi vuonna uudestaan. Aamulla lastasimme auton sanoisinko täpötäyteen. Tämä johtui siitä, että koska Minca lähti mukaan hän valloitti takaosan autosta.

Kaikki mahtuivat kyytiin ja minullakin oli tilaa ihan riittävsti. Mincasta oli tosi jännittävää mennä mummun kotiin ja joka paikka piti tutkia ennen kuin pystyi rauhoittumaan. Juuri kun hän rauhoittui saapui poikani ja sehän sai aikaan riemun räjähdyksen. Mahtoi olla pojallani hieman ihmetystä koska hänellä on kaksi mini koiraa joita on aika helppo tervehtiä ja Minca sitten vai tervehti sopi tai ei. Taas kun Minca rauhoittui niin sitten saapui toinen poika ja kaikki alkoi alusta. Ketään ei kuitenkaan syöty eikä vahingoitettu. Kiva reissu ja äitikin pääsi turvallisesti kotiin.

Nyt on matkaaja hieman väsähtänyt ja vetelee sikeitä. Kiitos äiti kun vietit joulua kanssamme. 💖