Meillä joulun vietto alkaa silloin kun äiti saapuu sitä kansamme viettämään. Tänään ajelimme äidin kanssa sumuisia teitä pitkin kohti Lietoa. Matkalla ei tapahtunut mitään kommelluksia, mutta meillä olikin suklaata heti lähdössä valmiina. Ei hyppinyt hirviä pimeydessä tielle, en purrut huuliani verille eikä haitannut vaikka huulirasva olikin kotiin jääneessä laukussa, koska menomatkalla oli ostettu huulirasvaa, hammastikkuja ja suklaata. Ja lähteissäni tarkistin tuulilasin pyyhkijät ei paakkuja ja kumpikin pyyhki hyvin. Meitä vastassa oli hyvin iloinen Minca.
Mummun kainaloon oli heti päästävä ei siinä mikään auttanut. Taisi tässä olla kaksi onnellista koira ja mummu.
Minca oli myös päässyt yhdistyksen Bernhardinkoirien terveysrahaston kalenteriin.
 |
| Minca mustikassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti