Tämä alkaa olla jo liikaa

 Nyt alkaa jo tuntua että elämä on todella epäoikeudenmukainen. Vaikka kuinka yrittää selviytyä niin eikös taas uusi ongelma kohtaa Lumon perhettä. Itselläkään ei ole enää keinoa millä ystävää auttaisi, ei paljon auta vaikka puhelimessa jutellaan aina kun sellainen väli on että ehditään. Väsymys on valtaisa tuolla Lumon perheessä ja nyt juuri en voi minäkään heille mennä kun Lumon pitäisi pysyä hyvin rauhallisena ja minussa on jokin ominaisuus mikä saa Lumon riehaantumaan kun saavun paikalle. Laitan tähän Lumon emännän  "raportin": Lumon kipulaastari piti poistaa ,kun meni aivan sekasin ja alkoi hakkaamaan päätään holtittomasti seinään, tarjottiin hieman syötävää niin hamusi peukaloa eikä sitä syötävää, silmät seiso päässä ja oli aivan poissa itsestään.. Nyt siirrytään Tramaliin runsaan 6h päästä aikaisintaan. On nämä vahvoja lääkkeitä en voi muuta sanoa.

Tramalia ei voitu vielä aloittaa vaan eläinlääkäri oli sitä mieltä, että vasta huomenna, koska reaktio oli noin voimakas tuohon kipulaastariin. Joka ilta toivotaan että huomenna jo vähän helpottaa ja niin toivotaan tänäänkin. Pennut kuitenkin voivat hyvin.

 Tänään blogissa julkaistaan Lumon mamman kirjoitus mitä kaikkea on oikeastaan tapahtunut tässä muutaman päivän sisällä. Tämä on kertomus, siitä kun kasvattaja tekee parhaansa ja kuitenkin kaikki voi mennä päin mäntyä. Tässä on vuodatettu kyyneleitä, iloittu, oltu murheen murtamia, tunnettu toivon pilkahduksia ja onnen tunnetta ja ihan kaikki mahdolliset muutkin tunteet.

Lumon emäntä kertoo:

Kiitos teille kaikille lukuista lukuisista viesteistä, yksityisviesteistä , apu tarjouksista sekä rukouksista/tsempeistä.

Aloitetaan siitä, että pennut voivat hyvin ja heillä ei ole hätää. Pullo ruokinta avasi silmäni ettei se ole maailman pahin vaihtoehto kun sen pentu vaan oppii.

Mitä sitten tapahtui eilen.

Lumonhan kolme pentua joutuivat hätäsektioon ja kaksi selvisi. Lumon haava ommeltiin sulavilla tikeillä ja oli koko ajan siisti, hajuton, erittämätön. Seurasin kuumetta useitakertoja päivässä,kuten sitä aina seurataan synnytyksen jälkeen. Lumo valutti kuten kaikki tekee synntyksen jälkeen ja vatsa oli löysä. Se hoiti pentunsa, ei ollut kivulias sekä söi ja joi.

Mittasin perjantain iltana lämmön ja se oli ihan ok siihen nähden. Olinhan jo soittanut viikolla kaksi kertaa klinikalle lämmöistä,mutta heistä se liittyi maidon nousuun ja kaikki on hyvin. Seuraa vain emää. Eilen aamulla kun vaihdettiin mieheni kanssa vahti vuoroa huomasin että Lumon perä haisee aivan eriltä kuin edellisenä päivänä (haju on kammottava muutoinkin,mutta nyt se oli todella pistävä) Lumo syötti pennut ja oli ok, kunnes meni apeaksi yksi kaks. Ei regoinut pentuhin yms. Mittari pyllyyn mikä osoitti 40 asteen kuumeen. Soitto klinikalle. Olivat ensin sitä mieltä, että voi odottaa klo 8.00 ja jäähdytä emää. En antanut periksi. Soitin vielä Arjalle ja herätin Mikan. Pennut koppaan ja menoksi. Klinikalla kumme oli nousussa 40,2 > .Hoitajasta näki että tajusi tilanteen vakavuuden. Lumo tippaan, verikoe. Tulehdusarvot siinä vaiheessa. 200. Lääkäri tuli hetkenpästä ja sanoi voitaisiin kokeilla vain antibiottia kohtutulehdukseen ONNEKSI SANOIN EI. Opidi pistoksen jälkeen perästä alkoi kunnolla valua märkäistä eritettä. Ultra vahvisti päätökseni että leikataan. Piti kuitenkin odottaa vielä koska osastolla oli jo yksi märkäkohtu odottamassa leikkausta ja kohta tuli synnyttävä koira. Vahvistusta saadaan klo 8.00. Lumon elitoiminnoille oli kuitenkin tärkeää , että sai olla pitkään tipassa.

Leikkaava lääkäri tuli arvioimaan Lumoa ja minä tissittelin pentuja jotta pärjäisivät. 1,5 h kestävän leikkauksen. Kysyin voiko ystäväni tulla seurakseni,koska Mika oli hoitamassa kauppa asiat , muut koirat yms. Lääkääri myötyi onneksi vaikka heillä tiukat rajoitukset. JA onneksi Arja tuli en olisi selvinyt siitä kaikesta ilman hänen tukeaan ja järkeään Minullahan ei mikään solu enään toiminut siinä vaiheessa.

Leikkaus kesti yli 4h. Siinä kohtaan tiesin että jotain on pahasti pielessä.

Onneksi pennut nukkuivat

Lopulta lääkäri tuli antamaan tilanteesta raporttia. Anestesia meni hyvin sekä märkäkohtuleikakus niiden osalta Lumo on stabiili. MUTTA sektio haava oli kehittänyt mätätaskun jota KUKAAN ei olisi voinut huomata, koska se ei näkynyt ulospäin.Ainoa merkki oli silloin yöllä klinikalla kun katsoin haavaa niin haavan toinen pää oli hieman auki. Haava avattiin ja mätää oli valtavasti. Haavan tulehdus oli aiheuttanut sen, että ympärillä olevat kudokset olivat aivan haperoa ja aina kun piti ommella ompeleet se hajosi. Markinaalia piti isontaa MUTTA kun ei riitä iho.

Lumo on nyt kursittu 3 kerroksesta kasaan ja viimeisenpänä on vielä niitit. Haavasta on otettu näyte ja lähetetty ulkopuoliseen laboratorioon tutkittavaksi mikä siinä kasvaa. SYYTÄ EI TIEDETÄ MIKÄ TÄMÄN AIHEUTTI ????

ONGELMANA tässä on se , että haava voi ratketa ja siksi Lumon elämä alkuun on hyvin rajoitettua,Hihnassa vain pissa kakka, EI YHTÄÄN pompahdusta, liukastumista. Vaan aloilla olemista. Jos haava ratkeaa , en halua edes ajatella mitä sitten

SIKSI en voi ottaa ketään teistä ihanista ihmisistä o tänne avuksi,koska nyt on kriittiset viikot ja homma pyörii meidän omalla porukalla.

IMETYS : Lumolla on iso lääkearsenaali ja vahvoja lääkkeitä . Olemme käyneet lääkräeiden kanssa pitkän keskeutelun vaihtoehdoista ja päädyimme siihen että pennut imee tissit tyhjäksi ja loppu pullosta. SIKSI imetys ettei tule nisätulehdusta koska sitä ei enään tähän tarvita. LÄÄKKEISTÄ osaa ei ole tutkittu pennuilla ja se riski meidän täytyy ottaa. Olemme aloittaneet jo pennuille tukihoidot suolistoon. Tässä tilanteessa on vain valittava ,kun tilanne on vaikea. Ja pennuille on kuitenkin tärkeää, että äiti hoitaa Myös vatsakalvontulehdus riski on olemassa >siihen menee antibiotti. Vatsa on huudeltu leikkauksessa, mutta se riski aina on.

Lumo pääsee tänään kotiin lääkäri juuri soitti. Kuumetta ei ole, haava ei vuoda ja Lumon yleisvointi rankkaan leikkaukseen nähden on hyvä sekä stabiili. Seuranta on kotona kova ja pienestäkin jutusta pitää soittaa.

Tänään Lumo pääsi siis kotiin ja kylläpä siitä syntyi riemu pentujen keskuudessa kun mamma tuli kotiin. Lumo jaksoi jo hieman hoitaa lapsiaankin ja hieman jo maisteltiin ruokaakin tai ainakin juotiin vuodenmaitoa. Tuo kirjoitus Lumon selässä ei ole ositekortti vaan kipulaastari. Tänään on etsitty vanhoja mattoja joita voi levittää ulos, koska maa on aivan liukas ja jäinen niin Lumolle on rakennettu kuja vanhoista matoista ettei Lumo vain liukastu käydessään asioilla. Sitten on haettu tuttipulloja lähiseudun eläinkaupoista, ja parhaaaksi malliksi on kuitenkin todettu Royal Canin kissantuttipullo ja niitä onkin huomenna tulossa erikoiskuljetuksella Seinäjoelta. Minä olen ollut tänään matto- ja tuttipullovastaava ja Lumon emäntä on hoitanut miehensä kanssa vuohenmaito hankintoja ja hoitanut Lumoa ja pentuja ja pessyt pyykkiä ja taas pessyt pyykkiä. Lumon emännän isä taas on hoitanut isojen koirien lenkitystä ja Selene on päässyt yökylään. Hienosti on Lumon emäntä hommat organisoinut ja paletti toimii. Paranemisia Lumolle ja jaksamista pentuhuoneen haasteisiin.

Ottaapas nyt koville

 Tänään olemme Marja-Liisan kanssa viettäneet päivän jälleen eläinlääkäriasema Vettorissa. Haasteet vain jatkuvat ja Lumo joutui uudelleen leikkaukseen. En avaa tässä tarkemmin asiaa, koska kysymys on Marja-Liisan koirasta. Tilanne on kuitenkin varsin vakava ja Lumo on tällä hetkellä tehohoidossa. Pidämme kaikki varpaat ja sormet pystyssä, että kaikki sujuisi nyt hyvin ja saataisiin lopulta hyvä lopputulos tähän vaikeuksien viikkoon. Pennut opettelevat nyt ruokailemaan pullosta koska mamma ei pysty heitä ruokkimaan.

Näillä rakkailla pienokaisilla on kova elämän alkutaival, mutta toivottavasti heistä tulee isoja hienoa koiria. Joskus asioita on opittava kantapään kautta, mutta tänään silmäni aukenivat. En koskaan enää hermostu tai ajattele negatiivisiä asioita vaikka istuisin viisi tuntia odotushuoneessa koirani kanssa jolla ei ole hengenvaaraa. Tänään sain tietää miten arvokasta työtä tuolla suljettujen ovien takana tehdään, siellä pelastetaan jonkun lemmikin henkeä hoitajien ja lääkärien toimesta. Yksi leikkaus voi kestää yli kolme tuntia ja samaan aikaan voi olla leikkausjonossa useita koiria kuten tänäänkin oli. Toivotan Lumon perheelle nyt paljon jaksamista tässä voimia vaativassa tilanteessa.

Erilainen viikko

 Tämä viikko on ollut hieman erilainen viikko kun ollaan oltu koiravauvojen kanssa tekemisissä Mutta tänään tehtiinkin sitten yhdessä pitkät lenkit ja nautittiin yhdessä olosta omien rutiiniemme mukaan. No tekee koirillekkin välillä hyvää vähän muutella aikatauluja. Minut on kyllä nuuskittu niin tarkkaan aina kun olen tullut noilta vauvaretkiltä kotiin. On se hienoa seurata kun Marja-Liisa kasvattaa ensimmäistä isoa pentuettaan ja kun itse tiedän, että työmäärä on valtava ja monta puulmaa pitää ratkaista. Olen kyllä niin ylpeä ystävästäni joka saa asiat hoitumaan ja vauvat saavat parasta hoivaa. On ihana myös seurata kun perheet saavat kuulla, että heille on kavamassa pikkuinen prinssi tai prinsessa se ilo ja riemu koiraystävästä. Tuo asia oli yksi  minua suuresti ilahduttanut asia kasvattajana kun voi tuottaa suurta iloa ja antaa perheille sen parhaan koiraystävän. Tässä kaksi kuvaa niistä koira ystävistä jotka ovat Belunan kennelistä lähteneet omiin koteihinsa.

Tässä sitten Loimu ja paras kaveri

Tässä aivan ihana kuva Romeosta

Belunan Sirius Lumo

Olipas eilen illalla samaan aikaan niin haikea olo ja iloinen olo.  Tämä johtui siitä, että Belunan Sirius Lumon minun Taigani tyttären pennut syntyivät. Minä  olen juuri joutunut  luopumaan Taigasta ja nyt Taigani elämä jatkuu osittain Lumon pennuissa.

Kovan ja raskaan työn teki Lumo kun pungersi noita pentusia mailmaan, jos se ei ole aina ihmiselläkään helppoa niin ei ole koirallakaan.Osa pennuista oli aikamoisia pötkylöitä ei mitään pula-ajan lapsia. Ei enää ihmetytä, että Lumosta oli tullut pullukka kun näki ulos tulevan porukan.

Välillä kerätään voimia vaikka syli alkaa jo täyttyä ja vielä pitäisi jaksaa. Pennut ovat ihanan energisiä ja heti näkyi jo muutaman persoona. Yksi tytöistä on aivan kuin meidän Keela pentulaatikossa, aivan sydämeen sattuu kun katsoo noita piirteitä mitkä ovat Taigalta periytyneet lapsenlapsiinkin. Toki upea isukki Tare on tuonut  hienoja piirteitä niin uroksiin kuin narttuihinkin. Onnea Lumon perheelle ja onnea myös Taren perheelle, teillä on upeita koiranlapsia kasvamassa. Kiitos, että sain olla mukana todistamassa tätä uuden elämän ihmettä.

Elämä ottaa, elämä antaa ja kuitenkin se kantaa.

 Elämässä on paljon asioita joita ei voi itse päättää eikä niihin voi itse vaikuttaa. Mutta aina pitää kuitenkin muistaa, että siitä pitää iloista minkä elämä antaa ja sitä ei kannata surra mihin ei voi vaikuttaa. Onneksi elämässä on koiria ne ovat uskollisia ystäviä ja auttavat kaikessa. Ne painavat tuon mustan kuononsa syliisi ja katsovat sinua noilla ruskeilla silmillään ja silloin mailman murheet unohtuu.

Elämme jänniä aikoja

 Lumo kävi tänään röntgenissä ja olipas siellä porukkaa ja sitä me ollaan epäiltykkin Marja-Liisan kanssa.  Nyt alkaa jo "kätilöäkin" kohta jännittämään.

Mammakoira jaksaa olla vielä iloinen ja kiivetä lääkäriasemalla penkillekkin, tosin välillä tuo vatsa meinaa olla hieman esteenä. Lumo oli saanut paljon rapsutuksia tuolla asemalla.  Toivon oikein paljon onnea tulevaan sinne pentulaatikkoon ja myös palvelijoille jaksamista.