Hyvää päivää kirvesvartta

Nyt se on tapahtunut blogi toimii taas ja tämä hermoja raastava odotus on sitten päättynyt. Lomat ovat taakse jäänyttä elämää ja blogi jatkuu tästä päivästä taas normaaliin tapaan eteen päin. Tänään ja eilen meillä on siis käynyt mies viraita Ozzy ja Maxi ja sitten olen saanut ihania kuvia tuolta kauneimasta osasta Suomea (henkilökohtainen mielipiteeni). Laitetaampa tähän nyt ensin näitä viimeisiä kuvia koska olen niin innoissani.



Belunan XL Rob Roy "Ozzy"

Ozzy poika oli käynyt silmien operoinnissa, Ozzyn silmistä hiottiin pois rakkuloita, jota olivat sinne ilmestyneet ilmeisesti jonkin tulehduksen myötä eivätkä suostuneet tipoilla paranemaan.  Nyt silmät olivat kauniit ja terveet.



Mitä puhutteko te minusta?



Viimeksi kun kävin teillä kaivoin tähän montun ja nyt se on täytetty kuka on sen uskaltanut tehdä?



Belunan XL Bad Habit "Maxi"



Tässä istun enkä muuta voi.



Kasvattaja mammalle annan vähän suukkoja kun se niistä niin paljon tykkää.

Sitten siirrytään uhkeisiin maisemiin.



Mies ja hänen koiransa Eemeli



Kaksi komiaa poikaa



Kosken kuohuja



Eemeli lomailemassa.

Että minä voin olla iloinen kun blogini toimii, vaikka kaikki kuvat ovatkin blogistani kadonneet kuten kaikkien muidenkin niin ei harmita tehän olette jo nähneet ne kuvat ja nyt sitten vain laitetaan uusia kuvia.

Lomapäivä yksi

Tänään on sitten vietetty virallisesti ensimmäinen lomapäivä ja sehän pitää tietystikkin viettää lasten ehdoilla, joten lastasimme aamulla autoon kaksi KePon lasta Janinan 21 v ja Jasminin 18 v ja Janinan kaverin Ilkan ja suunnistimme kohti Tamperetta ja Särkänniemeä, hieman harmitti että koirat jäivät koko päiväksi yksin kotiin mutta oli sen verran lämmin päivä, että koirat olisivat muutenkin makoilleet vain varjossa. Olipas siellä monta hurjaa vemputinta ja välillä kastuttiin kosken kuohuissa ja taas vemputettiin ja huudettiin pelosta. Erilainen päivä mihin olen tottunut, mutta yksi asia jäi minulle epäselväksi miksi kummassa tuota paikkaa kutsutaan huvipuistoksi, suolet on solmussa ja sisäelimet hujan hajan, liekö koskaan löytävät takaisin oikeille paikoilleen ja nahka palanut punaiseksi. Olen sentään ylpeä itsestäni että en oksentanut kertaakaan vaikka mieli teki, joten olemme sitten virallisesti huvittaneet itseämme koko rahalla. Tulomatkalla poikkesimme syömään koska oli kiljuva nälkä, mutta olen ihan varma että se herkkuruoka ei saavuttanut vatsaani vaan siellä on jokin umpisolmu ruoktorvessa, ainakin vieläkin on sellainen hutera olo.



Pontus uimassa (joudun edelleen kopioimaan nämä kuvat tänne kun vieläkään palvelin ei toimi ja kuvat saattavat olla mittasuhteiltaan kummallisia)



Pontus treenaa uintikisoihin tuota leoleiriä varten ja hyvin näkyy sujuvan.