Tänään yllätys Mincalle

 Olin tänään sopinut leikkitreffit Wilin kanssa ja se oli täydellinen yllätys molemmille. 

Hetken aikaa oli pihalla menoa ja meininkiä kun painelivat peräkanaa ympäri pihaa. Ihan kuin Wili olisi esitellyt Mincalle paikkoja. Mincasta oli vallan ihmeellistä kun Wili liputti ja esitti olevansa niin kiltti pentu. Minca mietti varmaan että minähän se olen pentu ollut, miten minusta nyt sitten kasvoi iso aikuinen koira, vai olenko kuitenkaan aikuinen.

Mincasta Wili oli ihan kiva kun vain olisi ymmärtänyt pysyä pois mamman luota, silloin kun sinne suunnisti piti Mincan rientää heti väliin ja kertoa että mamma on sitten ihan vain Mincan mamma. Kiva päivä kun koirat tulivat niin hyvin toimeen.

Lepopäivä

 Tänäänkin on ollut kaunis päivä ihana syysaamu ja päivä. Harryn äiti kävi kahvilla ja Minca oli siitä hyvin iloinen ja oli ihan rutistaa mummin. Eihän Minca mitään voi että on niin suuri.

Käytiin Mincan kanssa kiemurtelemassa metsässä ja kallioilla. Kun meidän poseeraukset ei tahdo onnistua niin kait sitä sitten pitää mennä koiran tasolle.

Ainakin meillä oli kivaa Mincan kanssa ja maa tuoksui niin raikkaalta, että siinä oli ihan kiva kiemurrella.

Kyllä Minca niin tärkeä on meille ja tuntuisi ihan kauhelta menettää hänetkin. Toivottavasti se päivä on kaukana kun meidän tiemme eroavat. Tänään on ollut sellainen päivä, että on paljon muisteltu pois lähteneitä niin omia kuin kasvattejakin, joista pieni osa on aina minun.

Tässä tervehdys rakkailta Sirius sisaruksilta Vegalta ja Hehkulta. Kyllä näissä kahdessa on niin selvästi näkyvissä tuo oma kasvatuslinjani. Heidät tunnistaa kyllä Belunalaisiksi.

Monta hyvää asiaa

 Eilen käytiin Mincan kanssa katselemass ja nuuskimassa mitä noille Kaarinan koirille oikein kuuluu. Löydettiinkin oikein kiva kävelyreitti ja paljon oli haisteltavaa.

Mincan kanssa on helppo liikkua julkisilla paikoilla, hän käyttäytyy hyvin kauniisti. Tänään suunnistimme aamusta lenkille ja on aivan ihanaa kun ei tarvitse koko ajan pelätä käärmeitä, sillä uskon että nyt pakkasten tultua ne pysyvät jo talvipesissään.

Minca huomaa kyllä peurat pellolla vaikka olisivatkin vähän kauempana. Peurat ovat jo tottuneet meihin sillä tapaamme heidät  lähes joka päivä. Tänään näimme 12 peuraa lenkin varrella. Tänään oli mys ilon päivä, Minca haki ensimmäisen kerran pallon itse Rose´n kuoleman jälkeen ja alkoi leikkiä sillä ja seuraavaksi myös pehmopöllö sai kyytiä, jospa elämä kantaa ja Minca on taas iloinen itsensä.

Tänään tehtiin myös Mincan herkkua eli paistettua kalaa. Minca piti huolen että kalat eivät vahingossakaan ui pois ennen kuin ne päätyvät hänen ruokakuppiinsa.

Minca on siinä suhteessa samanlainen kuin Rose´kin oli , pöydältä ei oteta, vaikka olisi kuinka herkkua tarjolla.  Itse arvostan tuota tapaa kovasti, se helpottaa elämää kovasti. Puuhakas päivä on tänäänkin ollut ja nyt väsyttää.

Kauppareissulla tapasin sitten tämän julkkiksen eli Myllykähän se siinä.

Belunan Orenda Amon "Oliver" hyvää matkaa

 Tänään oli pakkasaamu ja päivä valkeni kauniina ja Oliver jätti tänä kauniina päivänä perheensä. Oliver sai pitkän hyvän koiran elämän perheensä luona (12.5.2015-17.10.2025). Minulla oli vielä kesällä ilo tavata Oliver kun  hän kävi palvelijoidensa kanssa meitä  moikkaamassa. Oliver oli oman kasvattini Belunan Magic Nelsonin ja meidän Taiga vom Löwengartenin rakkauslapsi. Oliver sai kasvaa isänsä perheessä.

Oliverista kerrottiin pentu testissä, että hän ilmaisee tahtonsa kovaäänisesti jos asiat eivät suju kuten hän haluaisi ja Oliver ei myöskään pitänyt rajoittamisesta, no kuka siitä pitäisikään. Pentutesti kehotti myös palkitsemaan harkiten ettei Oliver opi ratkaisemaan asioita kiukulla.  Leoksi Oliveria kehuttiin hyvin aktiiviseksi ja helposti innostuvaksi ja leikkiväksi. Hyvä toimintakyky ja rohkea pentu.

Oliver oli todella kaunis musta maskinen pentu. Iloisella mielellä hänet saattelin isänsä kotiin , jossa hän oli jo kolmas Belunalainen. Olen niin kiitollinen Sadulle ja Mikolle siitä ihanasta kodista minkä he kaikille Belunalaisille antoivat ja kuinka he pitivät huolta ja lopuksi saattelivat viimeiselle matkalle 💖Kasvattajana tuntee suurta kiitollisuutta kun kasvatin elämä on näinkin pitkä minkä Oliver sai perheensä kanssa viettää. Nöyrimmät kiitokseni ja osanottoni.

Hieman alkoi jo ikä painaa vaikka mieli oli vielä kesällä kuin pikku pennulla ja papparainen tapasi Mincankin. Nyt ei tietenkään ole lohdutuksen sanoja Oliverin perheelle kun suru on suuri, mutta kauniit muistot kuitenkin auttavat jaksamaan taas vaikeiden aikojen yli.

Hyvää matkaa Oliver sinne Siriuksen tähdelle missä moni sinua jo odottaa, nyt olet vapaa kivuista ja askel on keveä.

Kaupunkikävelyllä

 Tänään Minca pääsi kaupunkikävelylle ja voi miten hieno koira meillä onkaan. Hän kävelee hihna löysänä ja tutkii ja nuuskii, ei vedä ei räyhää aivan ihana Minca.

Tänään oli hieno päivä, sain jutella Mincan kasvattajan kanssa ja meillä kyllä riittää  jutunaiheita koirista. Anne on niin ihana ihmisenä. Sitten eräs ystäväni keneen olen leojen kautta tutustunut soitti ja kyseli miten meillä menee, se lämmittää mieltä kun joku ajattelee ja haluaa tietää miten me pärjätään. Kiitos Leena. Ihana jutella koirista ja eri rotuisista koirista, siihen en minä kyllästy koskaan. Tänään pieni eläin on jopa syönyt aika hyvin, myönnän herkkujakin oli kupissa, mutta tarvitseehan nainenkin suklaata kun on pahamieli. No Mincan kupissa oli possun rustoluu. Voi ei  minun hiuksistani putosi juuri näppäimistölle metsälude ja se haisee kamalalle, nyt täytee pyydystää se ja viedä ulos.

Hyvää yötä kaikille ja herätään huomenna virkeinä uuteen aamuun.

Rauhoittumista

 Tänään on otettu hieman rauhallisemmin, tehty vain pari pitkää lenkkiä. Välillä pitää olla lepopäiviäkin että pieni eläin jaksaa. Ruoka ei oikein maistu vieläkään ja ulkona ei viihdy yhtään yksin, Minca on ulkona vain sen hetken minkä mekin muuten lojuu sohvalla tai meidän jaloissa.

Kerroin tekoälylle tuosta ylimmästä kuvasta ja hän teki sen perusteella minulle kuvan, joka on alapuolella. Jotain samaa siinä on.

Kyllä eilen oli kivaa retkellä kun Mincakin oli niin iloinen.

Metsässä oli niin paljon haisteltavaa ja nuuskittavaa. Uudet tuoksut ja hajut.

Kaverukset metsässä

 Tänään Mincalle oli yllätys odottamassa tuolla Liedon aseman koirametsässä, siellä odotti leikkikaveri Hero. Metsässä oli menoa ja meininkiä. Minca oli selvästi nopeampi ja Hero pinkoi perässä minkä ehti, välillä ei tassut maata koskettaneet. Heron herkut myös päätyivät parempiin suihin, kiltti Hero antoi Mincan syödä ne. Makkarat grillissä saivat olla rauhassa ja koirien omat makkarat hävisivät  hyvin nopeasti koirien suihin. Pylly oli rauhoitettu alue ja sen Minca selvästi kertoi Herolle ja kiltti Hero ymmärsi heti. 

Oli kyllä hienoa katsella noita kahta kaverusta. Kun tultiin kotiin Minca söi ruokansa ja kävi nukkumaan ja nukkuu edelleen. Toivottavasti Minca ymmärsi, että eivät ne kaikki leonbergit ole kadonneet. Rose´oli myös muistoissa mukanamme retkellä ja sain näin ihanan muistokynttilän hänelle.