Kun Minca saa päättää

 Tänään lähdettiinkin Mincan kanssa kahdestaan lenkille kun Haryllä oli muita menoja. Aurinko paistoi ja pakkanen nipisteli poskia, aivan ihana päivä. Kuljin Mincan perässä koska lupasin että tänään Minca saa päättää reitin. No ei menty polkuja pitkin vaan oikaistiin metsään umpihankea pitkin ja se johtui siitä, että Minca löysi peuranpolun ja sitähän me sitten lähdettiin seuraamaan ja se jälki ei johtanut missään vaiheessa kotia kohti. Olin jo harkitsemassa asiaan puuttumista, mutta metsähiiren jäljet pelastivat tilanteen. Lopetimme jäljestämästä suurriistaa ja siirryimme jäljittämään metsähiirtä. Ja onneksi tuo hiirulainen oli suunnistanut oikeaan suuntaan ja aloimme lähestyä tuttuja maisemia ja onneksi ne peuranjäljet unohtuivat.

Minulla alkoikin jo askel painamaan kun olin ennen lenkkiä ollut tunnin kuntopiirissä ja en ehtinyt vielä aamupalaa syödä ennen lenkille lähtöä. No päästiin kotiin ja minä sain ruokaa, jotta jaksoin vielä suunnistaa kuntosalille.

Kuka osallistuu

 On se niin ihanaa kun Minca on niin energinen osallistuja, me saatiin tänään uusi kaappi.

Toisen roska toisen aarre

Kun taloon tulee uusi kaappi sehän tarkoittaa, että jonkun pitää väistyä, että joku voi tulla tilalle.  Eteisen toinen kaappi pääsi uudelle paikalle pannuhuoneeseen ja sen tieltä väistyi sitten huonokuntoisin kaappi joka matkusti autotalliin. Tällä vaihtokaupalla saakin sitten melkein koko kodin sekaisin. Minca huolestui kun hänen namilaatikkonsa hävisi eteisestä, mutta ei huolta löytyi pesusieni mikä oli kiva pilkkoa mutta voi harmi mamma vei sen ja sitten löytyi mamman hanska. Minca on niin hauska kun vaikka on kuin pieni kolo niin sinne se Minca sitten tunkee itsensä. Minca on kuitenkin hyvin oppinut peruuttamaan ja se on tärkeä taito koiralle. Kun ei kerran saanut kerätä noita tavaroita itselleen niin sitten hän parkkeerasi keskelle lattiaa pitkin pituuttaan ja siinä me sitten loikittiin yli. Ihmeellistä on miten koiratavarat lisääntyy ihan itsestään. Ennen Mincan tuloa kun olin päättänyt että Rose´on viimeinen koirani, niin myin ja annoin pois kaikki koiratavarat jäi vain ROse´n hihna ja panta sekä sakset ja harja.  Nyt kaikkea on vaikka kymmenelle koiralle huh huh, mitäisköhän taas antaa kaikki pois jos vaikka sitten tulisi pentu taloon.

Mamma tule jo nukkumaan.

Mitä teille kertoisin

 Nyt tuntuu että ei ole mitään kerrottavaa kun ei ole mitään katastrofia juuri menossa. Vaikka tuosta katastrofista tulee aina mieleen nuorimman poikani aine minkä hän kirjoitti koulussa. Aineen aihe oli miten lama näkyy meillä kotona, elettiin lama-aikaa. Poikani aine alkoi meillä ei ole kotona mitään lamaa meillä on aina katastrofi ja sillä sitten ollaan menty eteen päin.

Kyllähän näiden karvaisten kanssa on monta asiaa koettu ja eivät ne kaikki ole niitä positiivisiakaan olleet, mutta en kyllä vaihtaisi montaa päivää pois toki muutaman voisin vaihtaa. Kyllä Minca niin paljon ihania asioita tuo elämäämme ettei mitään määrää, tänäänkin käytiin metsässä ja nautittiin molemmat.

Toivotaan, että tämä rauha perheessämme jatkuu pitkään.

Suo, Arja ja Minca

 Tänään lähdettiin sitten metsään koska siellä ei olla päästy käymään kahteen viikkoon ja sielläkin oli niin paljon viestejä jätetty. Mentiin myös suolle käymään ja hyvin Minca jaksoi liikkua vaikka lunta oli hieman enemmän.

Peuroja ei nähty ollenkaan vaikka jälkiä oli paljon joka puolella.

Me ollaan Mincan kanssa kyllä sellaisia metsäläisiä ja rakastetaan luonnossa liikkumista ja sitä rauhaa mikä metsän siimeksessä vallitsee.

Miten sitä voikaan nauttia kun kaikki on ihan tavallista ja "tylsää". Katsotaanpa mitä ensi viikko tuo tullessaan.

Mincan sähköposti

 Tänään päästiin vihdoinkin kahden viikon jälkeen lenkille ja olipas Mincalle tullutkin paljon "sähköpostia". Mentiin tien reunasta toiseen kuin risteilyohjus ja välillä piti jopa kaivaa kun viestit olivat peittyneet lumen alle. Varmaan kaverit ihmettelivät mihin Minca on kadonnut. 

Peuroja ei tänään näkynyt vaikka Minca niitäkin tähyili.  Ihanaa oli katsella koiran iloa kun päästiin taas liikkumaan. Silmä tarkkana kyllä tutkin että näkyykö jalassa jotain mistä pitää huolestua, no ei näkynyt kaikki vaikutti hyvältä.

Kun päästiin kotiin Minca juoksi tonttia ympäri ihan villinä ja nautti vapauden tunteesta. Olen kyllä niin onnellinen että Minca on kunnossa.

Vapaus

 Nyt on vapaus koittanut ja Minca saa mennä ilman hihnaa pihalle. Joka kerta vielä ihmettelee että oletko tosissasi tule nyt kuitenkin mukaan vaikka hihna jääkin naulaan.

Huomenna lupasin Mincalle, että mennään sitten lenkille, ei vielä kovin pitkälle, mutta lenkille kuitenkin. Toivottavasti tuo liukkaus hieman helpottaa.

Sitten sain terveisiä Lumolta joka on käynyt vesijumpalla ja hyvin oli kuulemma sujunut.

Lumo on niin tottunut kaikenlaisiin hoitoihin, sillä häntä on hemmoteltu koko ikänsä. 

Pitkä viikko

 Nyt sitten osaa taas arvostaa omaa pihaa yli kaiken. No minkä takia, minäpä kerron. Minca on viikon ollut hihnassa ulkoilutettava ja varsinkin näin talviaikaan kun puet päälle toistakymmentä kertaa päivässä takki ja housut kengät ja pipo ja käsineet ja sitten mennään, no  joku kerta pissataan ja tehdään isompikin asia, mutta toisaalta koskaan ei voi tietää että haluaako Minca vain haistella ja etsiä hiiren jälkiä tai mennä vain syömään lunta. Olen niin onnellinen kun huomenna voin avata oven ja sanoa, Minca mene pissalle. No ammattihuolestujana tietenkin mietin mitä jos Minca liukastuu taas no en minä voi pumpuliin muruani kääriä.

Me päästään myös taas lenkille eikä haittaa vaikka pelotellaan pakkasella.