torstai 11. kesäkuuta 2009

Surureunainen päivä


Elämä jatkuu kaikki menee eteenpäin, vain minun pieni Neste-Oilini nukkuu ikuista untaan mustikan varpujen alla jonne me hänet hautasimme. Raskaista raskain oli taakka sylissäni kun jouduin pienen mustan kissan antamaan takaisin luojan haltuun. Päivä on ollut pitkä ja raskas, ja aina välillä kyyneleet valuvat pitkin poskia vaikka ei edes itse huomaa itkevänsä. Viisas isäni aina sanoo, että kaikella on tarkoituksensa ja niin täytyy uskoa tässäkin asiassa, kun vain ymmärtäisi mikä. Mutta on myös tapahtunut jotain uskomatonta, kun Neste-Oili kuoli on Neste-Oilin sisko synnyttänyt ja joukossa on pieni ihan musta kissan poika ja äsken varmistui, että pieni kissa saa uuden kodin luotamme, kukaan ei koskaan voi korvata Neste-Oilia jonka veroista pientä kissaa ei toista olekkaan, mutta myöskään en voi olla antamatta kotia tuolle pienelle mustalle kissanpennulle, joka on kuitenkin Neste-Oilin siskon lapsi. Jospa Neste-Oilin täytyi poistua, jotta tuo pieni kissa saa kodin luotamme. Elämä siis jatkuu ja tulen varmasti rakastamaan tuota pientä mustaa kissan pentua aivan äärettömästi kun saan sen luokseni, vaikka ei se tuokkaan Neste-Oilia takaisin. Tahdon kiittää teitä kaikkia osanotostanne, sanoja ei tarvita tieto että joku välittää riittää. Jonain päivänä pystyn muistelemaan tuon hassun kissan temppuja ilman että kyyneleet nousevat silmiin ja suru on muuttunut ikuisiksi kauniiksi muistoiksi.



Kauniita unia pieni lemmikkini. Kiitos yhteisestä ajastamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti