lauantai 29. toukokuuta 2010

Vesisadetta ken pelkäisi


Aamu tuimaan lähti KePo aitakauppaan hakemaan lisää tarvikkeita ja kappas kummaa tänään ei kukaan ole luvatta poistunut pihamaalta. Että ihminen on viisas eläin.  Vettä sateli enemmän kuin kovasti ja minä lähdin ilman koiria retkelle olin nimittäin menossa Kupittaan kaivokentälle, jossa tänään oli Mätsäri, no mitä tein ilman koiria siellä, no arvasittehan menin tietenkin tuomariksi. Tällä kertaa olin saanut arvosteltaviksi pienet koirat. Kun show alkoi, loppui sade ja kun show loppui alkoi sade. Tilaisuus oli hienosti järjestetty ja palkinnot aivan upeat, tuomaritkin saivat suut makiaks, vielä kotonakin. Minä ostin arpoja ja voitin jokaisella arvalla hienon palkinnon (luita, koirankupin alustan,cd-kasetin koiraharrastuksesta, lahjakortin barf-kauppaan) Kerrassaan hauska päivä. Oli aivan ihana tutustua pieniin rotuihin, siellä tapasi tosi suuria persoonallisuuksia pienissä raameissa. Kun saavuin kotiin päätin viedä KePon ulos syömään koska oli ollut niin taitava poika. Lähdimme siis Turkuun ravintola Mamiin ja olipa todella hyvä ruoka, söimmekin oikein pitkän kaavan mukaan ja ai että jälkkäri oli hyvää. (= suklaakakkua ja jäätelöä). Hyvä päivä takana ja huomenna kohti uusia seikkaluita ja Järvenpäähän.



Odotuksen tunnelmaa



Tästä kojusta voitti palkintoja kun osti arpoja.



Sinisten voittaja



Sinisten 2



Sinisten 3



Sinisten 4


Onnea voittajille.



Punaisten voittaja, aivan upea liike tällä koiralla sekä aukoton yhteistyö esittäjän kanssa.



Tämä oli  2 ja tämä oli toinen koira jonka liike oli kevyttä iloista ja sulavaa.



Punaisten 3



Punaisten 4 oikea ilopilleri.


Sitten olikin vuorossa tuomareiden yhteispäätökset mätsärin voittajista.



Voittaja numero 1



Tämä koira oli vasta puolitoista vuotias, avoin erittäin yhteistyökykyinen esittäjän kanssa käyttäytyi rauhallisesti ja kaunis koira.



Hyvä kakkonen



3-5


Onnea voittajille.


Sitten yleisön pyynnöstä, todellakin on pyydetty paljastamaan tämä blondiuden salat.



Joku meistä kolmesta on blondi.



Älkää huolestuko se on mamma.



Lopuksi KePon taidekuva, meistä kun ei voi kuulemma ottaa mitään virallista niin tämä kuvaa meitä paremmin ja niin se kyllä taitaa olla. On meillä murhettakin Naukkis on ilmeisesti ottanut yhteen naapurin kissan kanssa, sillä Naukkista on purtu jalkaan ja ei se ainakaan käärmeen puremalta vaikuta (ottaisinko varmuuden vuoksi sen kyytabletin) koska jalka ei ole turvoksissa, mutta selvät reijät jalassa on ja Naukkis pitää sitä pystyssä, onneksi velipoika Rampe on vieressä lohduttamassa.



Mamma mun jalkaan sattuu,puhalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti