Taas kotona

Ihanaa taas olla kotona. Risteily tuli risteiltyä ja hullun hauskaa oli. Mutta niin mukavaa tulla kotiin jossa haukut odottivat. Sitten olin myös saanut ihanan yllätyspaketin postissa ja nyt on suu makeaa täynnä.

ISO KIITOS

 Keela järjestikin oikein kotiintulo toivotuksen. KUn tulin kotiin päästettiin koirat tarhasta ja menin sisälle purkamaan matkalaukkuni ja noin puolen tunnin jälkeen ryhdyin pyytämään koiria sisälle. Kaikki muut tulivatkin innoissaan mutta Keelaa ei missään. Lähdin Kiireellä ulos pimeyteen hakemaan Keelaa, koska tuli heti mieleen että jos nyt Keelakin on jossain aidan takana, mutta ei huusin Keelaa ja jostain kuin kellarista kuulin Keelan vastauksen. Jatkoi etenemistä äänen suuntaan ja sain taas vastauksen huutooni ja sieltähän se koira sitten löytyi istui pienessä mykkyrässä parvekken alla. Oli kiivennyt noin kaksi metriä mukulakivi seinämään ylös ja ryöminyt parvekkeen alle ja nyt ei uskaltanut , onneksi ei uskaltanut hypätä sielä pois. Ei muuta kuin Harry kiipesi hakemaan koiran alas tuolta oudosta paikasta. Koira kunnossa. Tuolla Keelalla on aivan uskomaton ponnistusvoima ja ihan pelottaa koska se istuu katon harjalla.

 Näillä loikilla sitä kyllä pääsee korkealle.

Ylämäki alamäki ylämäki

Pupu pensaassa

Vauhtia tassuissa.