Aamu

 

Aamu alkaa, kun 67 kiloa tassuttelee päälle – arkea jättirotujen kanssa

Kello ei ole vielä seitsemää, mutta silmät rävähtävät auki jo ennen herätystä. Ei siksi, että olisin virkeä – vaan koska joku painaa kuononsa poskeeni ja huokaisee syvään. Siitä tietää, että aamu on alkanut. Ainakin Mincan mielestä.

Rose´ seuraa tilanteen kehittymistä oven raosta, mutta kun tajuaa, että pikkusisko saa huomion ensin, tassuttelee myös hän paikalle. Yhtäkkiä olen jumissa peiton alla kahden jättirodun välissä. Kumpikin haluaa aloittaa päivänsä pasuttelulla ja ehkä kevyellä painihetkellä, sängyssä, tietenkin.

Aamurutiinit – XXL-koossa

Ruokakupit kolisevat, kun valmistan aamupalaa kahdelle nälkäiselle jättiläiselle. Vesi roiskuu, kun molemmat juovat kuin elefantit, ja kuolaa lentää kuin sateenkaaren päässä olisi kinkku. Jos joku on joskus nähnyt mainoskuvia rauhallisesta, tyylikkäästä koiran ruokailuhetkestä... se ei tapahtunut meillä.

Ensimmäinen lenkki on päivän koordinoiduin operaatio. Kaksi isoa koiraa, yksi remmi minulle ja yksi Harrylle. Vastaantulijoiden ilmeet ovat aina yhtä viihdyttäviä: uteliaisuutta, ihastusta, joskus jopa pelkoa ja usein U-käännöksiä.

Suuret koirat, suuret hetket

Vaikka aamut eivät ole hitaita kahvikuppi ja kirja -hetkiä, ne ovat täynnä lämpöä. Kun Minca nojaa raskaasti kylkeeni ja Rose´ seisoo vieressä kuin karhumainen vartija, unohtuu kiire ja kuola hetkeksi.

Tällainen on meidän arki: isoa, äänekästä, vähän karvaista – ja valtavan rakasta. Voiko ihanammin aamun enää alkaa.