Kun taas tänään katselin kuinka nuo kaksi koiraa leikkivät yhdessä pihalla ja kuinka ne seurustelivat kauniisti mummun kanssa niin ei suurempaa onnen tunnetta voi ollakaan. Rose´osaa jo käyttäytyä hyvin hillitysti äitini seurassa ja Mincaa olen hieman jännittänyt, en muuten mutta kun 92 v äidilläni ei se tasapaino ole ihan enää paras mahdollinen. Mincan hyvä puoli on kuitenkin se että Minca ei hypi ihmistä vasten, tosin on tuo iso pää aika painava kun sen lykkää syliin. Minca on tottunut, että mummu liikkuu pihalla, mutta seurana kyllä pitää olla, voin kuvitella, että Minca ja Rose´etsivät mummua kun hän taas jo suunnittelee kotiin paluuta.
Koirat leikkivät kovasti pihalla vaikka olikin hellelukemat niin ei tuntunut haittaavan.
Muuallakin kuin meillä on nautittu kesästä ja leikitty vesileikkejä.
Kiitos kuvista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti