Menikö se jo?

 Jokohan se talvi nyt meni, toivottavasti ei. Tänään on ollut sitten hieman kosteampi päivä eiliseen verrattuna. Tänään ollaan yritetty saada nuo valot syttymään samaan aikaan yllättävän vaikea tehtävä. Lenkillä oli taas tosi paljon niitä tuoksuja joiden perässä olisi pitänyt  mennä. Kaki peuraa seisoi tien reunassa noin 10 metrin päässä meistä. Minca huomasi peurat ja pysähtyi ja tuijotti peuroja suoraan silmiin ainakin se näytti siltä ja peurat tuijottivat takaisin. Siinä me seisottiin monta minuuttia ja sitten peurojen hermot pettivät ja näyttivät meille parhaat hypyt ja loikat ja poistuivat pellon kautta metsään. Kun peurat katosivat lähti Minca jatkamaan matkaa. Rose´ei olisi pystynyt seuraamaan peuroja vain katsella vaan olisi loikkinut itsekkin ja haukkunut / ulissut niin että koko kylä olisi kuullut.

Toinen tapaus tänään missä Minca hallitsi hermonsa todella hyvin. Harry paistoi meille pihvit ja oli laittanut ne lautaselle ja tuli sitten hakemaan minua syömään jättäen keittiön portin auki. Kun tulimme syömään oli Minca keittiössä ja koiran kuono oli puolen sentin päässä Harryn lautasesta ja ihanalle tuoksuvasta pihvistä pöydän reunalla. Minca ei ottanut lautaselta mitään. Hieno tyttö.