Voi murheen murhe..

 En tiedä mitkä pahuuden demonit ne meitä vainoaa, olikin jo muutama päivä ihan normaalia elämää. Eilen illalla kun Minca kävi iltapissalla ja tuli sisälle niin ei ole todellistakaan Minca ontui ihan kunnolla. Onneksi minulla oli kipulääkettä kotona ja annoin sitä hänelle, mutta Minca ontuu tänäänkin. Nyt todella toivon että kysymyksessä olisi venähdys tai revähdys mutta ei ainkaan se sana mitä en uskalla edes ääneen lausua. Minca ei sitten yhtään ymmärrä miksi ei menty lenkille ja miksi mamma kulkee perässä milloin kylmäpakkauksen  milloin villaliinan kanssa.

Onneksi uni maittaa Harryn selän takana sohvalla ja yöksi Minca kampesi sänkyyn oli jalka kipeä tai ei. Minulle ei uni tullut silmään kun mietin kaikkia kauheuksia mitä voi tapahtua.

Viiltää

 TÄnään tuolla ulkona ei ollut kuin 13 astetta pakkasta mutta tuo viima viilsi niin kovin että tuntui että hampaat irtoaa suusta ja ainakin naama irtoo. Päätin suuressa viisaudessani että tuolla keskustassa on varmasti paljon lämpimämpi ja no ei ollut. Nähtiin vain pari ihmistä ja toinen oli koiran ulkoiluttaja jolla oli pystykorva, pari autoa meni ohi ja siinä koko keskustan hulinat Kylmyys oli tosi viiltävää vaikka sitkeesti me käytiin tutustumassa uuteen paikkaan.

Oltiin tutustumassa Kyöstin / Kyöstilän kartanon raunioihin Liedossa. En tiennyt moisen alueen olemassaolosta, mutta nyt täytyy mennä kesällä tutustumaan uudelleen. Alueella kasvaa sekä villiintyneitä vanhan kartanopuutarhan kasveja että alkuperäisiä lehtokasveja, mikä tekee siitä kulttuurihistoriallisesti ja ekologisesti arvokkaan.

Alueen reunalla kasvaa myös luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu vanha vaahtera.

Nykyisin paikka toimii Liedon museon ylläpitämänä biodiversiteettialueena, osana Varsinais-Suomen museoiden ilmastolupaus -hanketta.

Minca kyllä luki kaupunkiuutisia todella innokkaasti.

Tietääkö koira koska pitää päästä lämpimään

 Olen tässä miettinyt tietääkö koira milloin on liian kylmä ja milloin pitää päästä sisälle ulkoa. Olen seurannut Mincaa ja yllättävää kyllä Minca osaa säännöstellä ulkona olemista, en ole kertaakaan huomannut että palelisi ja kun tulee sisälle niin sitten hän kiipeää sohvalle lampaantaljan päälle nukkumaan.

Milloin sitten koira ei huomaa, että on kylmä, no vaikkapa silloin kun leikin tiimellyksessä intoa leikkiin on enemmän kuin kylmyyden tiedostamiseen. Koira sietää kylmyyttäkin ja palelua jos leikki vie mukanaan.

Minulle lyhytkarvainen bernhardilainen on uusi rotu ja olenkin seurannut Mincaa hyvin tarkalla silmällä ettei vain palele. Minulla on kyllä hänelle fleesepuku jos sitä tarvitaan, tosin en tiedä onko Minca ollenkaan sitä mieltä että vaatteita tarvitaan.

Onneksi meillä ei ole vielä ollut yli -20 asteen pakkasia.

Muisto

 Minä: Minca miksi ihmeessä sä olet käynyt hakemassa mun kaapista mun pehmolelun. Olenhan sanonut, että se on muisto jonka haluan säilyttää sitä ei saa rikkoa.

Minca: Mikä on muisto?

Minä: Se on sellainen tärkeä asia joka liittyy johonkin  asiaan minkä haluaa muistaa, tuo pehmolelu muistuttaa minua eräästä ihanasta asiasta, joka tapahtui kauan sitten.

Minca: Minäkin hain  minulle muiston mikä on ihana asia, mutta sanoit mamma että muistoja ei saa rikkoa, mutta sä olet rikkonut mun muiston, siinä on reikä.

Minä: Mikä ihmeen muisto minun villasukkani sinulle on?

Minca: Se muistuttaa sinusta mamma.

Minä: 💖

Arki se on täällä heti huomenna

 Nyt alkaa olla se vaihe vuodesta, että on selvitty joulusta ja kaikista vapaista jotka nyt sitten päättyvät loppiaiseen. Koirienkin kanssa voidaan nyt siirtyä suunnittelemaan sitä arkista puuhastelua ja virikkeistämistä. Ulkonakin voidaan helposti virikkeistää koiraa nyt ovat metsät täynnä hajuja ja jälkiä. Metsässä voidaan hypellä oksien ja risujen ylitse kaivautua kuusen oksien alle. On todella hienoa katsella kun koira touhuaa.

En ole koskaan ollut koirapuistojen ystävä, mutta nyt kun olen tutustunut koirametsiin niin mieleni on muuttunut. Koirametsän kun voi varata omaan käyttöönsä haluamakseen ajaksi. En tiedä olisiko koskaan tullut lähdettyä koirametsään ellei sellainen tullut ihan meidän "takapihalle" viiden minuutin matkan päähän.

Liedon aseman koirametsä on kiva ja todella siisti paikka, en ole yhtään roskaa / kakkaa sieltä löytänyt , hyvin kävijät siivoavat jälkensä. Siellä on kiva liikkua koiran kanssa.

Pakkasta 23,7 astetta

 Nyt jysähti talvi oikein kunnolla. Oltiin varattu koirametsä aamuksi ja vähän mietitytti lähteä Mincan kanssa sinne, mutta ajateltiin että heti jos ryhtyy palelemaan niin lähdetään kotiin. No ei palellut meno oli suorastaan armotonta ja ei yhtään palellut muuta kuin meidän naamat. Ihanaa katsella kuinka tuo pieni koira päästeli mäkeä ylös ja alas.

Töppöset vaan vilahteli kun koira piti hauskaa. Minca tunnistaa jo paikan ja on aivan innoissaan kun tullaan perille.

Paljon oli haisteltavaa ja jälkiä ja aika kului kuin siivillä.

Yöllä ihmettelin miksi koko ajan tuntuu kuin suussa ja nenässä olisi karvoja , no miksi niin tämä salaisuus paljastui aamulla kun katselin omaa peittoani.

Mincalla taitaa olla karvanlähtö meneillään.  Tämä on tulos kun antaa koiransa nukkua vieressään sängyssä, mutta mikään ei ole ihanampaa kuin tuntea koiran pehmeä poski poskea vasten. No kyllä se Harrykin on tosi tärkeä minulle eikä Harryä ja koiraa voi verrata toisiinsa, tämä vain selvennykseksi. Mutta koska tämä blogi kertoo pääsääntöisesti koirista niin suotakoon tämä näkökulma.

Mamma tule jo mä odotan sua

Vieraita pihapiirissä

 Olen aina sanonut, että meidän pihalle ei tule muita eläimiä kuin ne joilla on siivet ja he voivat lentää aidan yli. Ei ole näkynyt peuroja eikä pupuja, naapurin kissa on joskus aidan toisella puolella tepsutellu, mutta eilen kun mentiin saunomaan tuonne rantasaunaan niin lammen jäälle oli ilmestynyt outoja jälkiä. Aamulla valoisalla mentiin tutkimaan tarkemmin, tiedossa oli että Minca ei lammen jäälle vielä ole päässyt. 

Todettiin, että näyttävät ketun jäljiltä, mutta missä se kettu nyt on ja mistä se on pihapiiriin tullut.

Löytyihän se kulkureitti, reitti oli ihan täsmälleen sama mitä Turri käytti poistuakseen pihalta omatoimi lenkille. Silloin laitettiin tuo toinen lauta estämään Turrin liikkeitä. Lunta onkin nyt tosi riittävästi, vaikka ulkona oli niin kylmä että naama meinasi irrota niin metsässä oli tosi ihanaa.

Meillä oli Mincan kanssa kivaa kun kahlattiin lumihangessa ja Minca löysi monet metsähiiren jäljet ja minä peuran.

Huomenna taas uudet kujeet ja lenkit. Hauskaa alkavaa viikkoa.

Lumitöissä

 Tänäänkin oli satanut lunta ja päästiin Mincan kanssa lumitöihin ihan aamusta alkaen. Minca oli kyllä ahkera apulainen joka väsähti sitten kun piti vielä käydä lenkilläkin ja pelata palloa.

Minca rakastaa lunta hän juoksee kaikki lumivallit levälleen ja pelaa palloa umpihangessa. Lenkillä hän kahlasi ojanpohjia vaikka lunta oli niin paljon että oli vaikea liikkua.

Nautitaan nyt lumesta kun sitä kerran tuli, mutta ei me yhtään enempää sitä tarvita pärjätään tällä hyvin. Nyt koittaa saunan aika ja on ihana mennä tuonne rantasaunaan lumen keskelle.

Talvi on täällä

 Nyt se aamulla on tullut meillekin nimittäin talvi. Sai oikein hieraista silmiään, että noin paljon lunta, joten aamu alkoikin sitten lumitöiden merkeissä. Reilu tunti lumitöitä ja sitten lähdettiin Mincan kanssa käymään koirametsässä. Koirametsässä oli tosi kivaa puhdasta lunta ja paljon hajuja haisteltavaksi. Minca juoksi oikein sydämensä kyllyydestä.

On se hienoa kun voi tarjota Mincalle tuollaisia vapauden lenkkejäkin välillä ja jättää hihnat ja pannat narikkaan.

Hyvää Uutta Vuotta 2026

 Niin on vuoden ensimmäinen päivä saapunut iltaan ja kylmä päivä oli tämä ensimmäinen päivä. Lenkillä kun oltiin niin meinasi naama irrota 😱. Harry on jatkanut taistelua kaatuneen puun kanssa ja nyt kaatopaikalle on lähdössä monta kuormaa havuja ja pienempiä oksia.

Tästä se tämä vuosi taas alkaa ja ei auta kuin ihmetellä, mitä sillä mahtaa olla meille tarjolla. Onko tarjolla ihanuuksia vai kyyneleitä. Kaikki otetaan vastaan mitä tulee ja kaikesta pitää selvitä.

Metsässä oli paljon haisteltavaa ja niitä piti selvittää mistä ne johtuvat. Parasta oli kun löytyi metsähiiren jäljet siitä alkoi jäljestäminen, onneksi se ei johtanut saaliin löytämiseen.