Oikaisu

 Miten ihmeessä aina kun minä oikaisen niin se menee pöpelikköön. Aamulla lähdettiin lenkille, meillä oli 1,5 h aikaa ennen kun naisten sprintti karsinnat alkoivat ja sanoin nyt mennään reippaasti että ehditään katsomaan kisoja. Reippaasti lähdettiin ja sitten iski se , että oikaistaan, näin sieluni silmillä että kun jatkamme tuota olematonta polkua se vie meidän VR:n huoltotielle radan varteen. Kun olimme kulkeneet vaikea kulkuista polkua 45 minuuttia aloin uskoa ettei se sitten viekkään oletettuun päämäärään. Seuraava siirto olikin sitten kahlata metsäkaistale umpihangessa ja päästiin pellolle josta sitten nähtiin määränpää. Kahlattiin sitten pellon poikki ja edessä oli valtaoja jonka VR syvensi syksyllä todella syväksi. Minca ja Harry suorastaan lensivät sen ojan yli ja minä mätkähdin sen pohjalle. En päässyt takaisin enkä etten päin kun reunat olivat niin korkeat. Vihdoin Harry ylettyi kiskomaan minua kädestä kuin hiekkasäkkiä ylös rinteestä ja pääsin minäkin ylös ojasta.  Sitten lähdettiin todella reipasta tahtia kohti kotia ja 2 minuuttia ennen kisojen alkua riisuin takkini ja kenkäni ja aloitin kisastudion. Tämän kunniaksi laitetaan tähän kaksi kuvaa olympialaisista.

Olympia päivitys hieman aikaisemmista kisoista nämä kuvat ovat Calgary 1988. Taiteija joka nämä on ikuistanut on ollut poikani Toni 10 v. Matikainen ja Kirvesniemi hiihtää ja Suomen jääkiekkojoukkue valmistautuu mitallipeliin.Äidillä sitä on kaikenlaisia dokumentteja tallessa..