Vahtivuorot

Tuntuu kuin koirat olisivat sopineet vahtivuorot, ettei mamma vain taas katoa moneksi päiväksi teille tietymättömille. Sillä koko ajan on jonkun kuono kiinni minussa. Onhan se hyvä vahtia ettei mamma pääse hukkaan. Käytiin Keelan kanssa etsimässä sieniä, mutta ei me löydetty yhtään sellaista joka olisi uskallettu poimia.

 Nämä sadepäivät eivät ole minun suosikkejani, sillä ikään kuin tuo siivouksen jälki katoaa hyvin nopeasti kun pienet kuratassut valtaavat asunnon. Huomenna saammekin sitten odotettuja vieraita, toivottavasti ei sataisi koko päivää.

 Nyt on Pilvi ollut esillä paljon kun on niin ihania kuvia saanut Pilvestä tuolla Porvoon reissulla.

BB

 

Hehkun päivä

Belunan Sirius Hehku

Aivan kyyneleet silmissä luin Hehkun emännän viestiä tänään.  Tässä Hehkun emäntä kertoo: "Hehkutan tänään Hehkua. Että voi olla viksu koira. Aamulla klo 6, kun olin lähdössä töihin, se vinkui äidin makkarin oven edessä. Yritin rauhoitella ja hiljentää, totesin, että mummi nukkuu- ei saa häiritä. Ei antanut periksi. Kurkistin huoneeseen, äiti makasi lattialla! Hehku ansaitsee hengenpelastusmitallin. Hehku saa tänään herkkuja kiitokseksi.❤ Mun oma rakas karvaturri. Sai rapsutukset jo ambulanssipojilta😘 olipa ihania ensihoitajia"
Voiko mitään hienompaa saada kuulla omasta kasvatistaan. Pikaista paranemista Hehkun mummille ja paljon rakkaita rapsutuksia Hehkulle.

Hehku

  

Ovat nämä karvaiset ystävämme joskus viisaampia kuin mitä osaamme arvatakkaan. Tänään palasimme Pilven kanssa kotiin missä meitä odottivat muut koirat. Selvästi olivat iloisia kun saivat meidät kotiin. Päivät äidin kanssa kuluivat nopeasti, harrastettiin äidin kanssa eläkeläisjuttuja jumpattiin ja käytiin kerhossa jne. Yksi harrastus äidillä on mitä minä en vielä hallitse lainkaan.

Sukkia ja pipoja ja lapasia syntyy kuin liukuhihnalta ja minun tehtäväksi jää etsiä uusia malleja, kuva ei edes tee oikeutta kuinka kauniita töitä äiti saa aikaiseksi.

 Kävimme myös viemässä isän haudalle syntymäpäiväkukat, sillä isällä olisi ollut tiistaina synttärit.

Isän haudalla

Tapasin myös ystäviä joiden kanssa ystävyys on säilynyt läpi kaikkien vuosien.

Ystäväni Eija ja tietenkin Pilvi

Sukulaisiakaan ei unohdettu, sillä yhtenä päivänä lähdimme äidin kanssa tapaamaan hänen veljeään ja minun enoani Jaakkoa ja vaimoaan Leaa.

Äitini ja veljeni Jaakko

 Oli myös aivan ihanaa käydä lämpipaikoissani tuolla merenrannalla kallioilla, siellä on itketty nuoruuden sydänsuruja ja haavaeiltu onnen huumassa. Maisemat olivat edelleen silmiä hivenevän kauniit ja onneksi vielä askel oli sen verran notkea että pääsi kalliolle kiipeämään ettei Pilven tarvinnut yksin kiivetä.

Pilvi kalliolla

Pilvi ja minä

Tästä ei maisemat parane

Porvoon kaupunki maisemia

Pilvi on aivan ihana matkakumppani

 

Parasta on sitten kallioiden jälkeen tuo merenranta.

Meri ja muru

 

Näihin ihaniin tunnelmiin

Iltalenkillä

Tänään tavattiin iltalenkillä pieni wippet poika, olipas siinä menoa ja meininkiä kun koirat painelivat hämärässä illassa. Samalla sain kattavan selvityksen paikallisista koirista ja niiden omistajista, ketä pitää varoa ja mistäkin syystä. On täällä kaupungissa tämä elämänmeno niin erilaista. Huomen aamulla lähdemme Pilven kanssa kotia kohti.

Pilvi kumipallo

Tänään olemme Pilven kanssa viihdyttäneet äitiä. Vai pitäisikö sanoa Pilvi on viihdyttänyt itseään. Päätimme tehdä äidin kanssa kinkkupiirakkaa. Ensin tehtiin pohja ja se uuniin paistumaan,  täyte valmiiksi odottamaan.  Äidin kanssa poistuimme hetkeksi ja mitä tekee Pilvi, syö koko täytteen 200 g kinkkua, 200 g juustoraastetta, kolme kananmunaa, kermaviilin ja paprikan. No meidän piirakka jäi aika köyhäksi, no onneksi piirakankuoretkin ovat ihan maukkaita.

Tauko

Blogissani on taas kolmen päivän kirjoitustauko, lähden Porvooseen äitiäni tapaaman ja viettämään aikaa hänen kanssaan. Saapas nähdä mitä ihmettä me hänen kanssaan keksitään. Siriuspentuen tytöt ovat alkaneet aikuistua ja ensimmäinen neitokainen on aloittanut juoksunsa. Jännittävää perheille kokea ensimmäiset juoksut.

Unilelut pitää olla vaikka olisi iso  tyttö jo

Neiti kesäheinä

Illan varjoon himmeään..

Mikä tuo on saman kokoinen kuin minä mutta noin vähän karvoja?

Nuka neiti

Lepäilyä

 Ensimmäinen juoksu on koirallekkin suuri muutos, hormonit vaikuttaa ja välillä on jopa hieman masentunut olo. Ei voi pieni koira ymmärtää mitä tapahtuu. Rakkautta ja hieman herkkuja ja rauhallisia lenkkejä niin sillä selvitään. Ruokahalukin voi olla kadoksissa. Laitetaan tähän vielä katkelma nartun juoksusta kertovasta artikkelista.

Nartun juoksuaika

Rodusta ja yksilöstä riippuen nartun ensimmäinen juoksuaika (sama kuin ”kiima-aika”) alkaa noin 6 kk–15 kk iässä. Pienten rotujen koirakaverit saavuttavat sukukypsyyden aiemmin kuin niiden suurikokoiset lajikumppanit. Juoksuaikana narttu on hormonaaliselta tilaltaan hedelmällisessä vaiheessa ja voi tulla tiineeksi, jos se pääsee parittelemaan uroskoiran kanssa.
Erityisesti ensimmäistä juoksuaikaa edeltävänä aikana, nartun sisäsiisteyskyvyt saattavat hetkellisesti heiketä ja se saattaa lirautella pissoja myös sisälle. Tämä on normaalia ja viisas omistaja ulkoiluttaakin koiraansa tällöin useammin. Myös käytöksessä näkyy usein muutoksia:

• Narttu kiinnostuu ulkona tavallista enemmän hajuista ja saattaa alkaa merkkailla. 
• Jotkut neitikoirat ovat hiukan äreitä käytökseltään ja tavallista haukkuherkempiä.
• Koira saattaa olla hieman ”omissa maailmoissaan” ja siihen on vaikea saada kontaktia.

Muitakin käytösmuutoksia saattaa esiintyä yksilöstä riippuen. Osoita ymmärrystä ja kärsivällisyyttä koiraasi kohtaan. Hormonaalisen toiminnan muutokset ovat rankkoja ennen kaikkea karvakorvalle itselleen.

Lauantaina

Meillä on ollut tänään laatuaikaa KePon kanssa hän yllätti ja lähti minun kanssani kirpputoreille maleksimaan. Kaikki lähti kun Liedossa oli kasvihuonekirpputori, aivan uskomaton tapahtuma yksi kasvihuone ja monta sataa autoa pellot täynnä ihmisiä kuin pipoa lapsia, koiria, asten rattaita jne, olipas tapahtuma ihan meni sanattomaksi. Etsin kirppikseltä kuparisia seinälautasia, mutta ei siellä ollut yhtäkään yksi messinkinen löytyi ja kuparin puutteessa otin se eli sijoitin 2 euroa. Vielä puuttuu ainakin yksi lautanen seinältä no kyllä se vielä jostain vastaan tulee. Onneksi en ottanut koiraa mukaan se olisi ollut sulaa hulluutta viedä koira tuohon ruuhkaan.

Lotta mummo

Mitäs tuolla on

Niityllä

Täällä tuoksuu myyrä

Se meni tänne

Mamma se meni tästä

Mä seuraan sitä

Lotan selfie

 

Vapaus koitti

Tänään sitten talon katto tuli valmiiksi ja koirat pääsivät vankeudesta taas vapaasti kirmailemaan pihalle. Jännää oli, että koirat eivät tosiaankaan haukkuneet noita miehiä vaikka ne poukoilivat katolle ja alas ja paukuttelivat ne vain seurasivat sivusta, mitä tapahtuu.

 Oltiin tänään BB:n kanssa sienessä, no ei me noita sieniä poimittu mikä kuassa näkyy ne me jätettiin ihan sovinnolla metsään. Löydettiin kassillinen lampaankääpiä ja huomenna tehdään niistä kastiketta.

 Steriloinnin jälkeen tuo BB:n turkki on ollut paljon vaikeampi hoitaa, alusvilla ei meinaa sitten millään lähteä irti ja se on pehmeä kuin pennun turkki ja huopuu mielettömän helposti. Kaikenlisäksi BB on sitä mieltä, että turkinhoito on ihan yliarvostettua puuhaa.

BB:n kanssa pitää olla metsässä varovainen ettei vain tuo nisäkasvain mikä näkyy jopa noissa kuvissakin rikkoudu tai vahingoitu, niin että joku oksa tökkää sen rikki.

 Kasvain on todella iso niin sanoi eläinlääkärikin joka silloin poisti BB:n kohdun, sillä oli levinnyt niin laajalle, ettei voitu poistaa.

 Arka tai kipeä se ei ole siihen saa kyllä koskea ja BB esitteleekin sitä kyllä makoilemalla selällään mutta suurentunut se on jatkuvasti. Jokaisesta päivästä saa olla kiitollinen, niin kauan kuin tuo ihana hössöttäjä saa luonamme olla.