Pentutestaus

Tänään postilaatikkoon oli pudonnut Shetlanninlammaskoirat ry:n  rotulehti Sheltit ja kun avasin lehden niin silmiini osui erittäin mielenkiintoinen juttu.  Jutussa käsiteltiin pentutestiä ja ilolla panin merkille että shelttejäkin on alettu testata ennen luovutusta, oli tosi mielenkiintoista lukemista Pilvimarjan kennelin pentutesti. Pentutestissähän tarkkaillaan miten pentu reagoi testissä kohtaamiinsa uusiin tilanteisiin ja miten se niistä palautuu. Erilaisille perheille ja eri harrastusmuotoihin sopivat erilaiset koirat ja testin päätavoite on auttaa kotien valinnassa ja tarjota eväitä pennun alkuopetukseen. Testin tarkoitus ei ole ennustaa pennun käytöstä aikuisena, vaan antaa pennunostajalle puolueetonta lisätietoa pennun osoittamista synnynnäisitä taipumuksista, vahvuuksista ja heikkouksista. Jokaisen pentueeni kohdalla olen yllättynyt testin tuloksista ja ollut todella tyytyväinen päätökseeni testata pennut. Kaikki Belunan kennelistä lähtevät pennut tullaan testaamaan jatkossakin. Testauksen myötä tietämys pennuista lisääntyy ja saa kasvattajanakin todella tärkeää tietoa, puhumattakaan että voi antaa hyvät eväät uuteen kotiin. Erityisen iloinen olen ollut , että nyt minulle on jo tullut sellaisia pentukyselyitä, jossa ostajaehdokkaat osaavat oma-aloitteisesti kysyä testataanko teidän pennut, sillä kyllähän ostajankin näkökulmasta on hyvä saada mahdollisimman paljon tietoa uudesta perheenjäsenestään.

Tässä sisarukset jotka on testattu Cambellin pentutestillä, koirataito Kaisa Hilskan toimesta. Kaisa on testannut meidän kaikki pentueemme. Erittäin hienoa, oli kun Belunan Fazer-pentueen perheille voin antaa dvd-mukaan missä he pääsivät näkemään koko pentutestin ja kuulemaan omin korvin testaajan antamat arviot pennuista.

Ihan parasta on ollut kun on saanut seurata eri pentueiden kasvamista ja seurata luonteiden kehittymistä.  (Dico Prince-pentueesta)

Laumanjohtajuus

Olimpa tänään erittäin mielenkiintoisella luennolla laumanjohtajuudesta, luennon piti Johanna Tammiala Koirakoulusta. Laumanjohtajuudesta tuli paljon sellaista tietoa mikä oli uutta minulle, vaikka muutaman noista lennoista olen käynyt. Varsinkin useamman koiran laumasta sain paljon arvokasta tietoa. Tuo laumanjohtajuus on todella kiehtova asia ja lauman hierarkinen käyttäytyminen. On tutkittu jopa sellaista asiaa, että välimerenmaissa missä on paljon katukoiria, koirat eivät muodosta laumoja vaan liikkuvat yksin tai korkeintaan pareina, kun taas Afrikassa kulkukoirat muodostavat suuria koiralaumoja ja näillä kummallakin on oma merkityksensä ja syynsä. Välimeren maissa yksin ja kaksin liikkuvat koita saavat helpommin ruokaa kuin laumoina liikkuvat, koska koirat liikkuvat huomaamattomasti ihmisten jäteastioilla ja sivukujilla, toisin kun taas Afrikassa ruoka on saalistettava ja saaliseläimet ovat suuriakin ja siihen tarvitaan laumavoimaa. Olisin voinut kuunnella tätä vaikka koko yön, no KePon mielestä jo teinkin niin kun luento kesti 19-22. Tosi mielenkiintoinen ilta.

Juoksisi kyllä nopeasti jos vain nuo tassut liikkuisi yhtä nopeasti kuin ajatus

No toimiihan ne tassut.

Huh tuli kuuma

Kevättä havaittavissa

Tänään sitten huristelin vauhdilla kotiin, tosiaan täytyy myöntää, että taisi kaasujalka olla aika herkässä kun aurinko paistoi ja linnut lauloivat ja moottoritie oli kuuma. Anteeksi vaan anteeksi ei pitäisi joutua keväthulluuden valtaan. BB otti minut vastaan hyvin rapaisissa merkeissä ja takin saa sitten laittaa pesuun, oli kuulo raukalla mennyt kokonaan poissaoloni aikana tai olisiko aivot surkastuneet, mutta totellut ei sitten yhtään vaan pomppi ja pomppi ja sittenkin vielä pomppi ja rapasti minut kokonaan. Biancan korvatulehdus ei meinaa helpottaa vaan hiivaa oli edelleen korvassa, joten KePo on jatkanut lääkitsemistä, jos tämä ei nyt auta niin sitten korvat huuhdellaan ja puhdistetaan rauhoituksessa, toivottavasti ei tarvitse mennä siihen.

Kevättä taitaa olla rinnassa tälläkin vipeltäjällä

Kevään tuoksu kuonossani

Se on sitten mamman ihan oma käsitys etten muka osaa olla paikallani, näin kauniisti minä seison, näettekö mitään pomppimista.

Elämä on vain niin kivaa että tekee välillä mieli pomppia, mutta heti kun kielletään ja sen ymmärrän niin tottelen.

Porvoon matkailua taas

Täällä sitä taas ollaan keväisessä Porvoossa ja lähetellään kuva terveisiä blogin lukijoille.

Missä mun mammani on , mikset tule jo mikset tule jo (Diwa ja Luna)

Mamma heti kotiin tai mä vihastun tai ainakin mökötän.

No en vihastu enkä mökötä pelkästään odotan.

Mä en jaksa odottaa enää, noks mä nukahdin.

Terveisiä saapunut

Kolmevuotias Moose on lähettänyt synttärikuvansa minulle ja ompas herkuteltu Sipoonkin suunnalla ja juhlittu oikein puketumalla parhaimpiinsa. Se on totta että synttäreillä pitää luoda tunnelmaa hassun hauskoilla synttärihatuilla. Ja mitä herkkuja se Moose onkaan saanut.

Belunan Kingly Moriz "Moose" 3 v

Tyhjä mitä nyt syödään?

Wau mikä luu, ihanaa..

Kiitos Teija synttärikuvista ja hyvää jatkoa tälle upealle vesileijonalle Mooselle.

Sitten minua on muistettu tuolta pohjanmaan suunnalta Jyry poika on harrastanut kotiseutumatkailua ja käynyt tutustumassa museoon.

Suvin oma mussukka

Jyry ja Suvi

Kyllä matkailu on rankkaa varsinkin kun nuo tiet on hieman lumiset

Voisiko minun palvelijani Suvi tai Jesse tulla pelastamaan minut täältä ahdingosta.

Kiitos jo helpotti

Nyt täytyy päästä päikkäreille kiitos

Ihanaa nyt mä näen kauniita unia ..........

 

Belunan Prince Dico

Kohta kaksi vuotta täyttävä Dico poika kävi kylässä eilen ja samalla reissulla käytiin tervehtimässä myös Dicon iskää Aslania. Dico oli kovasti miehistynyt ja saanut hieman jo massaakin, vilkas poika oli myös rauhoittunut kovasti vaikka kyllä meidän Bianca sai Dicon villittyä huimaan leikkiin, taisi matkamies olla aikarauhallinen kotimatkalla.

Dico

Täällä tuoksuu niin hyvältä.

Täällä on talo täynnä tyttöjä

Leikkikaveri

BB ja Dico

Ihana poika eikun ihana tyttö

Me oltiin heti kavereita

Koira hauskaa

Jaksaa vielä

No jos vielä vähän jaksaa

Nyt täytyy haukata lunta välipalaksi

Ai tuolta ne pojat näyttää?

Dico moikkaa isukkia

Aslanin pusu

Kiitos vierailusta oli kiva kun saatiin tavata Dico poikaa.

Belunan Kingly Milo "Topi"

Topin mamma kertoo Topin elämästä omin sanoin:

 

Täällä on perinteisesti vähän herkuteltu ja ja hajotettu pikaisesti kaikki mamin ostamat vinkuvat otukset. Tosin Taavi taisi olla hiukka päivänsankariakin nopeampi siinä puuhassa.  

Topin kuulumisista; 

Topihan oli tarkoitus steriloida vasta syksyllä, kun tammikuussa asennettu uusi implantti lopettaa tehonsa. Siinä vain kävi niin, että ei enää tehonnutkaan, vaan Topi kasvatteli eturauhastaan kaikessa rauhassa (oli jo aikamoisen iso) ja keksi lisäksi alkaa ahdistelemaan Taavi parkaa. Aina kun Taavi nousi sisällä ylös, Topi loikkasi Taavin selkään ja tikkasi kuin addiktoitunut kaniini. Eli Taavi ei sitten muuta tehnytkään kuin makasi. Kun oltiin puolen tunnin aamulenkillä, hyvin ehtii yrittää n. 30 kertaa hypätä Taavin selkään. Ja Taavin tai mamin komentamiset  ei siinä huumassa vaikuttanut yhtään mitään. Aiheutettiin tuossa ykskin aamu mukava aamuruuhka, kun liikennevaloristeyksessä ei ihan päästy vihreillä yli, kun Topia alkoi vähän himoittaa keskellä risteystä (hih). Oli siellä muillakin hauskaa!  Mutta jos on viriili, terve ja hyvännäköinen nuori mies ja muita kun tuo veikka ei ole lähettyvillä, niin ... Ruokahalu on ollut myös ihan olematon, kun on ihan muut asiat mielessä.

No siinä kävi sitten niin, että Topukka steriloitiin pari viikkoa sitten. Kaikki meni oikein hyvin eikä Topi ollut kipeä eikä asia ole häntä mitenkään vaivannut. Mutta on se vaan kummallista, miten kaksi pientä pallukkaa (tai niiden puutos) voikaan vaikuttaa pikku-fifiin. Ehkä kerran päivässä Topille tulee nyt mieleen, että jospa vähän Taavia lähentelisi, mutta unohtaa sitten saman tien, että mitä pitikään tehdä. Mutta suurin muutos on ulkoillessa aikaisemminkin kertomassani valppaudessa ja sellaisessa jatkuvassa varuillaan olossa; Topi on nyt tosi rento ja lunki poika ulkona, ei tartte olla hätävalmiudessa koko ajan ja taitaa olla Topin elämä näin paljon mukavampaa ja helpompaa. Kun tänäänkin jäin suustani kiinni vähäksi aikaa kaverin kanssa, niin Topi köllötti pää mun kengän päällä puoliunessa -  kun ei nyt tärkeempääkään hommaa ollut.  Toiset koirat ei enää aiheuta mitään täpinöitä ja ruoka on alkanut taas maittaa. Että täällä on kaikki ihan mainion hyvin ja easy living, niinku amerikkalaaset sanoo.

Halusin laittaa tuon Tarjan kertomuksen tähän, sillä se kuvaa vallan mainiosti sitä tilannetta mikä syntyy kun noita "äijä"-hormooneita on ihan liikaa ja kuinka paljon helpompaa koiran ja omistajan elämä onkaan kun uros steriloitiin. Nuo vietit kun koiralla on niin voimakkaat ettei siinä sitten kukaan muu viekkään, koska jokaista ajatusta ohjaavat pallit.

Topi 3 v

Tarjan pikku fifi

Topi ja Taavi

Nyt Taavikin saa taa nauttia "pikkuveljen" kanssa olosta kun nuo kanin elekeet ovat loppuneet.

Kiitos Tarja ja Topi kuulumisista ja hauskaa kevään jatkoa.