Nyt sitten on se pimeys pudonnut ihan liian nopeasti alas asti, tänään olimme taas aktivointikurssilla ja meinasi lopputunnista jo olla pimeä kun ehdin kotiin ja lähdin lenkille niin ei sitten enää nähnytkään mitään vaan meni ihan kompasteluksi juuriin kiviin ja männynkäpyihin.
Kun sitä kulki pimeyden polkuja niin alkoi miettimään josko siellä metsässä sitten vaikka lepakotkin tai jopa vamppyyrit lentelevät ja minä en tiedä mitään koko pimeyden valtakunnasta.
No tätä lepakko asiaa kun mietti niin silloin tulivat myös mörrimöykyt mieleen niitä ainakin metsässä on ja ne istuvat siellä puun oksilla ihan hiljaa.
No onneksi ne eivät ainakaan hypänneet minun niskaani ja aaveetkin jättivät minut rauhaan tämä kaikki saattoi johtua siitä, että olin metsässä Diwan kanssa, ja Diwa on kyllä niin iso ja komea leo etteivät siinä uskalla aavetkaan tanssia kimpussa.
Älkää säikähtäkö kyllä olette edelleen Belunan koirajuttuja lukemassa mutta emäntää vain rupesi niin kovasti lapsettamaan, että piti hieman purkaa tuota lapsellisuutta pois etteivät työkaverit sitten hermostu huomenna ihan kokonaan minuun. Kun ihminen on ihan täynnä lapsellisuutta niin jos ei sitä pura ulos niin se räjähtää ja silloin sitä ei voi hallita vaan tulee tehtyä milloin mitäkin lapsellista. No palataampa siihen aktivointikurssiin tänään aiheena oli tee temppu ja minä ja BB päätimme tai oikeastaan minä päätin, että me esitämme viimeisellä kerralla tempun jonka nimi on "Mennäänkö lenkille? Jokaisen pitää esittää jokin koiralle opetettu temppu viimeisellä tunnilla siis kahden viikon päästä ja silloin paikallislehdistö tulee kuvaamaan. Meillä on itse temppu vielä kehitteillä mutta nimi on jo valmiina ja siitä on hyvä jatkaa.
Ai että temppuilemaan saa nyt ryhtyä, on se kummallista kun tähän asti on sanottu ei sitten temppuilla ja nyt on säännöt muuttuneet.
Tarkemmin ajateltuani en minä taida uskaltaa ryhtyä temppuilemaan kun siitä aina on tullut sanomista.
Eilinen päivä oli ihan kummallinen, aamulla kun lähdin töihin niin olin unohtanut avaimet ja puhelimen kotiin ja tietystikkin huomasin sen vasta työpaikan portilla no ei päässyt sisään joten ei auttanut kun lähteä hakemaan ja kun tulin takaisin kotiin niin tajusin ettei sitten pääse sisälle kun ne avaimet on sisällä, ei muuta kuin avonaiseta tuuletusikkunasta sisälle heti sen jälkeen kun olin kiivennyt parvekkeelle ja meinasi se olla vaikeaa kun on niin pienet tuuletus ikkunat. Sitten tas töihin ja kun illalla lähdin töistä niin tajusin, että heti kun olin lyönyt oven kiinni, että avaimet ja puhelin jäivät honeeseeni ja olin viimeinen lähtijä ei siis ketään avaamassa ovea joten taas tänä aamuna olin ilman avaimia no tänään pyysin avuttomasti erästä kilttiä setää päästämään minut portista vaikka se ei luvallista olekkaan ja siten pääsin alueelle ja sain sitten ovetkin auki ja puhelimeni ja avaimet. Olen jo laskuissa mennyt sekaisin kuinka monta kertaa rakkaat työkaverini tänään kysyivät missä sun puhelin ja missä avaimet?? Eilen illalla kun tulin kotiin noin puolikymmenen illalla niin päivän päätteeksi pamautin rautaportilla itseäni ohimoon joten ehkä tuolla päässä jotain on liikahtanut ihan väärään järjestykseen. Koettakaa kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti