Tänään kävin taas tapaamassa Yliskulman Maxia ja kylläpäs pojasta oli tullut tumma turkkinen. Kukaan koira ei edes kukaan omistani katso minua niin palvovasti kuin Max on aina minua katsonut se on jotain aivan käsittämätöntä. Max antaa minun tehdä mitä tahansa kaikki käy kun vain minä sen teen, saa putsata korvat ja leikata kynnet ja vain tuo ihana palvova katse seuraa puuhia. Max oli joutunut tunnekuohun valtaan kun naapurin tytö oli muuttunut niin ihanan tuoksuiseksi, että ei voinut "pieni" eläin sitä vastustaa, Max oli keksinyt keinon päästä tarhasta pois ja sitten hän oli lähtenyt yksin tapaamaan morsianta, onneksi ei ollut vielä tärppipäivät ja kaikki sujui muutenkin hyvin eikä mitään vahinkoa sattunut ennen kuin Max saatiin takaisin kotiin. Sitten olen saanut vielä lisää kuvia tuolta Lahden näyttelyretkeltä joten laitan niitä vielä tähän, vaikka jo sunnuntaina niitä laittelin, mutta oli se niin kiva reissu että kannattaa vieläkin muistella.
Näyttelytuttuja
Paavo koira ihastui meidän leolapsiin ja ei meinannut millään hennoa mennä pois.
Miten minä nyt solmisin nämä nauhat, vai laitanko peräti rusetin.
Vielä kerran tämä huippuhetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti