sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Koirakavereita kylässä.


Tänään oli oikein hauska päivä kun saimme ensin vieraita Salosta josta Betu perheineen kävi meitä tervehtimässä ja sitten saapui Tampereen Mooses. Olikin ihanat vastakohtapojat paikalla samaan aikaan, Tampereen Moose joka on tummaakin tummempi ja Salon Betu joka on ihanan hunajan vaalea. Leikit sujuivat oikein hyvin ja äiti Bella ja Sisko Milana sekä sisko bianca kaikki leikkivät yhdessä. Tosin Mooseksen mielessä meinasi välillä olla isojen poikein leikit. Aivan mahtavaa katsoa kuinka eri pentueiden pennut tulevat loistavasti toimeen keskenään. Menoa ei pihalta puuttunut sellaista vaihtia välillä pidettiin.



Pilvi piti ensin tarkastaa ja Pilvellä ei ollut mitään sitä vastaan, että Betu teki tarkampaa tuttavuutta.



Oikea hunajanalle.



Sisarusten kisailua





Tanner tömisten



Sisarusten leikit sujuivat kuitenkin hyvässä hengessä.



Betu ja BB





Ettei vain menisi tassut solmuun.



Katso mulla on suu täynnä hampaita, onko  sulla?





Apua tunnetaanko me tuo isokarhu?



Siltä todella vaikutti kun Mooses saapui, että pihalle olisi ilmestynyt karhu.



Kukas poika se sinä olet tutkii Mooses.



Miksi sinulla on noin suueet hampaat? No jotta voisin paremmin syödä luita.



Miksi sinulla on noin suuri pää? No hassuahan se olisi jos minulla olisi samankokoinen pää kuin Pilvellä, älä kysele tyhmiä.



Sä olet meidän sankari, mekin halutaan kasvaa yhtä suureksi.



Mä osaan kyllä leikkiä lasten kanssa.



Sitten koitti Betun kotiinlähdön aika, Betu oli vähän erimieltä juuri kun oli niin paljon kavereita.



Mooses ei ollut unohtanut kasvattajaa vaan antoi hellyyttä joka käänteessä.



Belunan KIngly Moses, jonka isä on Espresso Sir M. aus dem Sumpfloc, joka asuu Kotkassa.



Tässä Mooses yhdessä siskonsa kanssa



Vauhtia riiti ja hauskoja tilanteia.



Mooses ja äiti Bella



Elämän riemua



Mooses, Satu ja sammakko



Ota nyt lähikuva jookos?



Minusta kansa minusta kansa pyytää PIlvi.



Upea tumma uros



Jännittyneenä odotellaan Mooseksen lonkkakuvastuloksia, jos nyt Mikko muistaa ne ilmoittaa



Mun kieli on turvonnut se ei mahdu enää suuhun.



Kiitos vierailuista olipa kiva nähdä kumpaakin poikaa pitkästä aikaa ja tytöilläkin oli niin mukavaa kun oli herra seuraa. Erityisesti meitä tietystikkin jännitti putoaako Mikko lampeen, varavaatteet oli jo valmiiksi katsottuna, mutta tällä kertaa niitä ei tarvittu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti