Rapaa, rapaa ropisee.

 Ompas sitten ollut märkä päivä ja koirat olivat märkiä rapaisia ja minun koko päivän tekemä siivous oli n. minuutissa taakse jäänyttä ihanuutta. Onneksi tämän päivän kruunasi ystävien vierailu ja vatsan nauruhermot on taas saaneet töitä. Pimeään iltaan sopivat hyvin sytytetyt kynttilät luomaan tunnelmaa ja karkoittamaan kylmyyttä. Paljon on taas koirajuttuja pohdittu. Tänään meillä oli puheen aiheena kuinka monta oman nimistä koiraa mahdamme tuntea ja minkä rotuisia ne koirat olisivat, ei löytynyt Arja nimistä koiraa vaikka googlesta etsin tosin ei löytynyt Tarjaa, Karia tai Harryakaan.



BB

Keijoa ja Viljoa kyllä löytyi sekä Sulo ja Ritu. Mielenkiintoista millä perusteella ihmiset koiransa nimeävät.



Valokuva puutekkin on iskenyt kun tänään satoi ja satoi niin ei saatu yhtään kuvaa  no kukaan ei olisi edes halunnut nähdä noita rapavarpaiden kuvia. Sain yksityissähköpostia josta olen poiminut tuon seuraavaan lauseen.



Eräs blogini  lukija :

Toisaalta, joskus tulee mieleen, että onko elo isojen koirien kanssa todellakin niin helppoa. Eli toivoisin, että joskus kirjoittaisit myös - varmaan teilläkin niitä sattuu - niistä ei niin helpoista päivistä, kun ärhennellään, ehkä käydään kiinnikin ja etsitään paikkaa laumassa! 

Kun luin tuota postia niin aloin oikein miettimään että  mitekäs meidän lauma toimii ja huomasin itsekkin, että kyllä tuo elämä on aika helppoa noiden isojen koirien kanssa, ei meillä ärhennellä tai tapella. Laumamme on sellainen vapaankasvatuksen tulos, enkä tarkoita että ei koirilla sääntöjä ole, mutta kun aina ovat yhdessä ja vapaana niin uskon että tilaa on kaikille riittävästi.  Tosin uskon itse siihen että kun koirille tarjoaa riittävästi sellaista tekemistä mikä on luontaista koirille niin ei tarvitse  olla "riidanhaluinen". Koiran perustarpeet  ovat - pureskelu, haistelu ja kaivaminen. Koiramme saavat luita syödäkseen joka ainoa päivä ja haistelua riittää kun hakevat piilotettuja nameja sekä painelevat metsässä haistelemassa tuoksuja ja kaivaminen on pihallamme sallittua huvia ei minua häritse montut mistä on Kiinaan yritetty päästä. Lisäksi tuo luonnonmukainen ruokinta vähentää koiran sressiä kun saa pureskella hyvää luuta. Koiramme eivät ole myöskään ruuasta mustasukkaisia toisilleen, koska sitä riittää kaikille.



Kyllä meidän kaikilla koirillamme on oma paikka laumassa. Luna on laumamme hoitajakoira joka huolehtii, että muilla on puhtaat korvat ja kaiki hyvin. Milana huolehtii pihan vartioinnista ja ilmoittamisesta kuka tietä pitkin kulkee. Diwa taase ilmoittaa koska ruoka olisi hyvä tuoda syötäväksi ja mieluummin sitten heti eikä viidestoista päivä. Bella on lauman kunnioitama mummo joka saa tehdä mitä haluaa sitä ei kukaan kyseenalaista, välillä Bella on leikkitätinä lauman LAPSELLE isoilla kirjaimilla nimittäin Biancalle  jota kukaan ei vieläkään pidä aikuisena vaan BB saa kiusta kaikkia ja riehua ja touhuta. Lotta taasen keskittyy olemaan äiti pienelle lapselleen BB:lle. Pilvi on hälyyttäjä koira joka ilmoittaa muille koska minä lauman johtaja tulen pihamaalle ja silloinhan on kaikkien saavuttava paikalle. Aikoinaan myös Kaukkarimme Turri sopi hyvin tähän laumaan ja Turri piti laumassa järjestystä yllä omalla ilmeettömällä tavallaan. Blogini pitkäaikaiset lukijat ovat saaneet kulla monenmoista asiaa meidän koiramaisesta elämästämme.