Tämän yksilön huomasin tulleen maan pinnalle. Hän ei ollut selvästikkään iloinen siitä että ryhdyin häntä kuvaamaan vaan päätti poistua paikalta arvokkaan hitaasti.
Juuri kun olin lähdössä pois häiritsemästä tätä upeaa urosta niin huomasin aivan vieressäni nämä kaksi yksilöä.
Hyvin sulautuvat heinikkoon ja varmaan heitä oli siellä muitakin mutta en jäänyt etsimään. Minulla on outo suhde noihin käärmeisiin, ihailen niitä kovasti niiden sulavaa liikettä ja kaunista kuviointia. Mutta samalla kuitenkin kunnioitan niitä. Minulla on jo lapsesta asti tietynlainen suhde koska olin paljon isäni mukana ratatyömailla ja siellä keväällä usein oli käärmeitä radan varressa. Ei niitä tapettu mutta kunnioitusta isäni kyllä opetti luontoa kohtaan. Olen saanut myös käärmenäyttelyssä pidellä isoa kuristajakäärmettä ja sen iho oli kuin samettia ei suinkaan niljakas tai inhottava. Olen myös saanut kotimuistuksen käärmeen takia kun sain isäni uskomaan että minun pitää viedä kuluun käärme koska pidän siitä esitelmän, isäni pyydysti minulle kyykäärmeen pulloon ja vein sen kouluun, toki olin luokkani "kingi" tällä tempulla, mutta samalla koko luokka tyhjennettiin ja vahtimestari vei minulta käärmeen ja minä sain kotimuistuksen luokkatovereideni vaarantamisesta.
Me lenkkeiltiin ihan toisella puolella metsää ja siellä ei käärmeet olleet polulla pelottelemassa.
Lotta, Milana ja Taiga |
Pilvi ei valitettavasti pääse mukaan näihin aikoihin metsään sillä Pilvi löytää nuo käärmeet helposti ja jo kaksi kertaa olemme selvinneet säikähdyksellä kun Pilvi on juossut tuhatta ja sataa käärmeen yli ja käärme ei ole ehtinyt tajuta mikä siihen iski kun Pilvi juoksi sen yli ja käärme lensi ilmassa. Toisen kerran kysymyksessä oli iso käärme ja toisen kerran pieni käärmeen poikanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti