lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kuhankuono

Aamullaklo 8:00 startattiin Taigan kanssa kohti Kuhankuonoa, Bb ja Milana joutuivat jäämään kotiin koska heillä oli juoksu menossa, niin ei tuota herraseuraa sitten voitu ajatellakkaan. Tarja , Betu ja Paloma tulivat myös mukaan ja porukalla lähdettiin kohti uusia seikkailuja.
 Alku innostus oli valtaisa, ja vauhdilla päästiin liikkeelle. Betu ja Paloma ottivat Taigan mukaan porukkaan ja siitä sitä sitten lähdettiin taivaltamaan.
Tästä se lähtee retki kohti seikkailuja

Juomapaikalla

Mä en voi mennä tuonne kun mun jalat kastuu ja vedessä voi olla roskia.

Täällä on niin mukavaa

Karavaani kulkee

Täällä mä olen

Täältä mä tulen

Minä myös minä myös

Ja pikku-ukko vauhdissa

Mamma käytävällä on ruuhkaa

Taas jatketaan ja tuohon suo lampee sitten Taiga meni takastullessa, onneksi pääsi itse ylös sieltä.

Kaunista siis vain niin kaunista

Koirilla oli hauskaa

Tultiinko me vai mentiinkö me?

Miten Paloma pääsi tästä?

Betu näyttää mallia Taigalle

Mä osasin

Paloma telttailee

Taukopaikalla

Ja niin me tytöt tehtiin nuotio

Ja sitten syntyi makkaratikku

Makkarat paistuu ja voi että luonnon keskellä maistuu niin hyvältä.

Aiotsä mamma syödä sen vai soitatko sä sitä "pilliä"?

Betu rentoutuu

Paloma rentoutuu

Mamma mitä tarkoittaa rentoutuu?

Mä olen suuri karhu

Arjan rakas pikku pöllö

Koska kukaan ei halua tätä vettä niin mä sammutan tällä nuotion.

Meillä on jano missä meidän vesi on tuosta kupista.

Taiga, Betu ja Paloma

Matkalla kohti tuntematonta

Kukkaiskevennys

Paloma ve Betun aina metsään ja tuli itse pois ja Betu seurasi uskollisesti perässä.

Heikun keikun

En mä voi mitään että metsä tarttuu mun märkään turkkiin

Rapaisenakin voi olla kaunis tosin mun kieli putoo just.

Kiitos Tarja-täti vedestä.

Ihanuudet

Heinikossa suhisee

Kohta ollan perillä jo kuuluu kaukaa auton äänet

Paloma meni suo-ojaan eikä päässyt ylös no onneksi Tarja sai vedettyä tytön kuiville.

No kukahan se sitten sinne mulskahti no Taiga tietenkin, meinasin itsekkin joutua sinne jorpakkoon kun en meinannut saada Taigaa ylös olisi siinä ollut Tarjalla puuhaa kun olisi yrittänyt vetää minua sieltä suosta ylös. Meidän retkeä olisi varmasti arvostettu kun olisi jouduttu tilaamaan palokunta paikalle.
Retki oli hauska ja juttua riitti, ja se ihana hiljaisuus mikä siellä vallitsi siis jos ei oteta meidän kälätystä mukaan ja sinistäkin sinisempi taivas ja ne maisemat ja suopursun tuoksu ja lämpö. Kyllä tämä Suomen kesä on ihana kun se on ihana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti