Belunan Kingly Mandy ( 9.3-2008 - 28.8.2019)

Tänään sain suru-uutisen Kokkolasta Runtujärven rannalta, rakas Mandy on nukkunut pois keskuudestamme. Aamulla oli vielä ollut ihan oma itsensä ja kun isäntä oli nyt illalla kutsunut  nurmikolla nukkuvaa koiraa syömään olikin Mandy nukkunut ikiuneen. Mandy lähti niin kuin elikin vapaana ja onnellisena koirana. Onneksi sain vielä kesällä käydä Mandya tervehtimässä. Mandy sai hienon elämän yhdessä Lyylin kanssa. 

 Mandy oli ensimmäisen Kingly-pentueen viimeinen tervaskanto. Muistan aina kun tapasin Mandyn perheen ensimmäisen kerran ja kuulin kuinka kauan Sami oli toivonut itselleen leonberginkoiraa, hänen tarinansa vetosi minuun ja päätin, että jos vain pentuja syntyy niin yksi tyttöpentu matkustaa Samin perheen mukana Kokkolaan ja niin kävikin.

Mandy oli erikoinen koira, koira joka oli täynnä viisautta ja huolenpitoa muita kohtaan, Mandy huolehti ihmisistä ja eläimistä. Mandyn sydän oli puhdasta kultaa. Mandy oli koirien aatelia.

 Täydestä sydämestäni haluan kiittää Mandyn elämässä olleita ihmisiä, sillä he antoivat Mandylle elämän missä oli vapautta ja rakkautta. Mandy sai asustaa järven rannalla, uida ja nukkua nurmikolla. Oli eläin kavereita joiden kanssa sai lenkkeillä talvella järven jäällä.

Olen niin kiitollinen että kuningatar sai arvoisensa lähdön ja sai nukahtaa omalle pihanurmikolle, ilman kipuja ja tuskaa. Mandy jätti tassun jälkensä moneen sydämeen ja suuren kaipauksen, kun kunigatar lähtee jää siihen suuri tyhjä paikka nurmikolle. 
Hyvää matkaa Mandylle toivottaen sinne sateekaari sillan tuolle puolen Siriuksen tähdelle.
 

Tummuessa illan,
luona sateenkaarisillan,
kun auringon viimesäteet taipuu,
niin moni hauva uneen vaipuu.
On päivän leikit jäänet taa,
saa onnellisna nukahtaa.
Nähden unta ystävistä,
perheistä ja hetkistä yhteisistä.
Odottaen sitä aamua valkenevaa,
kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa.
Hannele Vänskä