Eilinen

Eikös se ole parempi myöhään kuin milloinkaan. Kun aika vierii niin nopeasti ettei muista edes joka päivä blogittaa. Varsinaisesti mitään kovin tärkeää ei nyt kuitenkaan jäänyt kertomatta. Koirien harjausta ja kynsien leikkausta oli ohjelmassa.

Romeo ja kaveri

 Se mikä mielessäni on nyt pyörinyt on tuo vastuu omasta koirasta ja ennenkaikkea siitä näkökulmasta, että on meidän omistajien asia pitää huolta karvakuonosta aina ja kaikkialla. Kukaan vieras ihminen  eikä tuttukaan saa pakottaa sinun koiraasi tekemään mitään sellaista mikä on korallesi vahingollista sinun mielestäsi. Esim. en koskaan antaisi eläinlääkärin "väkivalloin" esim. katsoa koirani korviin jos ne olisivat kipeät. Koska aina on vaihtoehtoja miten asian voi hoitaa. Itselläni on lähtökohtana se, että jos en itse jotain asiaa hyväksy niin silloin sitä ei minun koiralleni tehdä. Olen myös hyvin tarkka siinä, että kun liikun koirieni kanssa, että saako koiriani tulla taputtelemaan jos oleme yhdessä viettämässä laatuaikaa. Asia on sitten toinen kun laitamme huivin kaulan ja lähdemme töihin, silloin koirat ovat tottuneet, että vieras ihminen saa koskea, mutta silloinkin olen takka miten minun koiraani kosketaan ja opastan mielelläni varsinkin lapsia käsittelemään koiraa kauniisti ja joutuupa sen välillä kertomaan aikuisellekkin.

Nuka

Haluan aina olla koirani mielestä se  joka pitää huolta turvallisuudesta ja koirani hyvin voinnista eikä vie sitä sellaisiin tilanteisiin missä se joutuu ahdistumaan. No totta tämä ei aina ole mahdollista, voi syntyä tilanne missä on pakko toimia esim jos koira on loukkaantunut tai sairas niin sitten vain täytyy tehdä asioita, mutta kun suhde koiraan on luottamuksellinen niin silloinkin koira luottaa sinuun että mitään pahaa ei tapahdu.

Nuka etsii herkkuja puusta

 Esim. jos koirasta joudutaan ottamaan röntgenkuvia ja koiran pitää olla paikoillaan ja epämiellyttävässä asennossa  liikkuvalla pöydällä, se onnistuu omieni kanssa kun rauhallisella äänellä kerron koiralle koko ajan "tarinaa" mitä tapahtuu, koira ei tapahtumista ymmärrä mutta kuule rauhoittavan ääneni ja aistii että me selvitään tästä ja toimenpide onnistuu. Näitä asioita olisi hyvä välillä pohtia itsekseen jotta osaisi sitten tilanteen tullessa eteen toimia koiransa parhaksi eikä vasta jälkeenpäin miettisi miten en nyt sitten mitenkään osannut reakoida.

 Myös kun koirien kanssa käydään erilaisilla kurseilla ja harrastuksissa niin se joka opettaa opettaa omalla tyylillään, mutta se ei tarkoita, että sinun tulee hyväksyä kaikki, jos jokin asia ei tunnu sinusta hyvältä, voit vallan mainiosti kysyä vaihtoehtoista tapaa tai kertoa että tätä me emme nyt tee koska koirani on selvästi väsynyt eikä hän jaksa enää "temppuilla". 

 Sitten on vielä erittäin arkaluontoinen asia mitä itsekkin olen opetellut tosi paljon. On se aina niin helppoa nähdä virheitä ja asioita toisen koirassa mitä voisi arvostella ja mitkä eivät omasta mielestä ole  sellaisisa kuin pitäisi. Mutta silloin tulee aina muistaa jokainen koira on omistajalleen se kaunein rakkain ja ihanin j täydellisin, eikä kenelläkään muulla kuin tuomarilla näyttelykehässä ole oikeutta koiraasi arvostella ja ei edes se tuomari arvostelullaan ole "oikeassa" se on vain hänen näkemyksensä, mutta sen olet itse vapaaehtoisesti halunnut kuulla ja jopa maksanut siitä. Kunnioitetaan kaikkia rotuja ja arvostetaan toisten koiria ja rakastetaan omiamme. Siis lyhyesti jos meillä ei ole mitään hyvää sanottavaa niin ei sanota sitten yhtään mitään se vaikeneminen on kultaa. Eläinsuojeluasiat ovat sitten erikseen ja niihin tapauksiin onkin luotu oma toimintakuvio.