Narraako mamma

Rosé kertoo: Me oltiin tänään mamman kanssa metsässä ja  hän alkoi uskotella minulle, että namit kasvat puussa ihan kuin omenat, en minä kyllä meinannut sitä millään uskoa, luulin, että nyt mamma kyllä narraa minua.

Narraatko mua, ei puussa voi olla nameja.

Minähän katson ei näy namia ei.

Puussako se nami nyt on en löydä?

Hei täällä on nami mä löysin.

Tuossa on toinen jipii.

Ja täälläkin on nami.

Ompas jännittävää.

Sitten metsässä tapahtui jotain ihan kamalaa mä jähmetyin suolapatsaaksi. Minä mennä viipotin ja menin ehkä hieman kauas ja silloin se tapahtui, minun mammani oli kadonnut. Silloin se tapahtui en pystynyt liikkumaan mihinkään tuijotin ja tuijotin sinne mistä mun mamman olisi pitänyt ilmestyä, ei ilmestynyt.

Mammani sanoi, että seisoin samassa asennossa seitsemän minuuttia ja onneksi mun mammalla on niin huonot hermot, että silloin se päästi sellaisen kutsuäänen ja minä lähdin raviin ja löysin mun mamman ja minä olin niin iloinen että se ei ollutkaan eksynyt tänne suureen metsään. Päätin pitää mammasta parempaa huolta ettei se pääse eksymään toista kertaa.
Kotona kerroin muille koirille, että nameja kasvaa puussa ja ne nauroivat mullle ja näyttivät, että vain omenat kasvavat puussa. Mamman eksymisestä en puhunut mitään ettei mammaa ala nolostuttamaan.

Keela on hyvä hyppimään puuhun ja silloin niitä omenoita tipahtaa maahan ja jokainen saa syödä oman omenan. Minä päätin kiivetä tällä kertaa trampoliinin päälle kun se on aina Taigan etuoikeus, eikä sinne ollutkaan yhtään vaikea päästä.

Olkaa tarkkna niiden teidän emäntienne ja isäntienne kanssa siellä metsässä ettei käy niinkuin minun mammalleni, onneksi olin tarkkana ja sain tuotua hänet turvallisesti kotiin.