On aina mielenkiintoista kun lähtee Rosén kanssa lenkille niin koskaan ei tiedä minne päätyy. Ei kuljeta koskaan tuttuja polkuja jos Rose´ saa päättä vaan mennään kaikkien ryteikköjen ja kivikkojen ja pusikoiden kautta, naama täynnä hämähäkin verkkoa. Pääsääntöisesti nenä vie siis Rosén ei minun.
Keelan kanssa tietää aina mihin suuntaan mennään mennään aina samaa polkua samaan suuntaan mihinkään ei poiketa eikä suuntaa vaihdeta, eikä mennä mihinkään muualle kuin metsään siihen samaan metsään missä Keela aina kävi äiti Taigan kanssa.
Minun kannaltani tämä on aivan paras tilanne Rosé opettaa kulkemaan vaikea kulkuisessa "vuoristo maastossa" ja Keelan kanssa voi sitten palautella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti