Viimeinen päivä

 Tänään on sitten viimeinen päivä kun perheessä on virallisesti pentu. Huomenna meillä asustaa sitten juniori Rose´n kaverina. Rose´han on aikuinen nainen. Niin se pentuaika vain on vierähtänyt. No tuskinpa kovinkaan paljon huomaa että pentu on muuttunut junnuksi. Paljon on tähän pentuaikaan mahtunut tapahtumia, eikä kaikkia voi pitää positiivisina tapahtumina, mutta tärkeintä on että kaikesta on selvitty. Paljon uusia asioita ja iloa ja vielä kerran iloa on myös riittänyt. Kaksi hienoa rotua yhdessä, voiko ihminen enempää toivoakkaan koiraelämältä.

Tyttöjen juttuja

Meidän Minca painaa tänään 61 kg ja säkä korkeus on 80 cm. Ei mikään keijukainen. Rose´on jäänyt hieman pienemmäksi mutta se ei menoa haittaa.

MInun omat pihan vartijat.

Suppikset syyllistivät

 Tänään käytiin koirien kanssa metsässä. Ensin oli Mincan vuoro ja voi ihme, sieltä löytyi tieltä hanska ja sitä me sitten kannettiin mukana, oli se sellainen aarre. Rose´n kanssa  sitten jouduttiin ansaan, nimittäin suppilovahvero ansaan. Tänä syksynä päätin, että en anna itseni joutua sienihulluuden valtaan vaan kerään vain hyvin maltillisesti suppiksia ja sen hoidin heti alku syksystä. Olen tyytyväisenä liikkunut metsässä ja ollut sitä mieltä, ettei suppiksia ole edes kovin paljoa tänä vuonna ja ne on ollut helppo ohittaa. Mutta tänään kun menin metsään ne katsoivat minua syyllistävästi ja kysyen mikä vika meissä on kun emme kelpaa sinulle. Minähän en sitten yhtään kestää suppisten syyllistävää katsetta ja niinpä kassillinen sitten pääsikin mukaan kotiin. Miten olikaan muovikassi jäänyt takin taskuun.

Nyt sitten hyrrää tuo kuivuri ja sienet kuivuu kovaaa kyytiä.

Portin vartija

Vaanija eläin

Haravoitiin vielä lehtiä pois pihalta, kun ja jos se talvi sieltä taas tulee niin ei jää niin paljon kevääksi.

Rose´tarkistaa, että mihin ne kesäkukat nyt on kadonneet

Vaanija koira sitten puuhaileekin taas ihna omia juttuja.

Kesä vai talviaika

 Kyllä koiran elämä on paljon helpompaa kuin meidän ihmisten joiden pitää vaihdella tuota aikaakin kesästä talveen. Koirilla on niin selvät sävelet tässäkin asiassa. Tärkein aika on ruoka-aika se on selvä juttu ei pysy hengissä jos ei pidä huolta että ruoka tulee ajallaan, sitten koirien aikataulussa on lenkille meno aika se saa aina ilon pintaan ja tassut tanssimaan, seuraavana on usein päiväuniaika ja sitten koittaakin leikkiaika, mutta koska ruoka-aika on se tärkein aika niin se saapuu taas illalla uudelleen. Illan päätteeksi sitten on uniaika. Noiden isojen aikojen väliin sopii mainiosti herkkuaika, rapsutusaika. Oli kesä tai talvi aina toimii.

Klo 03:00

Nyt on taas lähellä tuo uniaika kun kaikista muista ajoista on selvitty. Kuvan kera kauniita unia kaikille.

Saunapuut kotiin

 Minca on päättänyt, että meiltä ei saunapuut lopu, sillä aina kun ollaan lenkillä niin hän kerää saunapuita ja mitä suurempia sitä parempi ja siinä me sitten raahataan puita kotiin.

Tämä ei ollut edes suurin puu minkä Minca löysi, välillä ei meinaa tie riittää kun mennään. Minca on ihanan hassu eläin. Kaunis päivä tänäänkin.

Halloween

 Pitihän se pieni annos halloweeniä meidänkin kokea. Illan pimetessä  suunnistimme kohti kurpitsaviikon tapahtumaa joka oli avoinna tänään viimeistä päivää. Koirat jäivät herkuttelemaan kotiin ja me lähdettiin kahdestaan.

Osa vieraista oli saapunut juhlapaikalle hevoskyydillä.

Juhlapaikalla vietettiin myös häitä ja minäkin pääsin kuvaan  morsiusparin kanssa.

Paikka oli kauniisti koristeltu ja valot loistivat  kurpitsalyhtyjen sisällä.

Koirat eivät joutuneet tuonne yleisö paljouden joukkoon vaan pääsivät oikeaan metsään ilman mitään pelottavia juttuja.

Kotona

 Kyllä kotona on hyvä olla. Päästiin taas lenkille koirien kanssa. Sitten oli ihan vähän omaa aikaa kun kävin kampaajalla, kyllä se on hieno taito tuo kampaajan taito, kun menet kampaamoon sisälle tunnet itsesi noita-akaksi ja lähdet kotiin prinsessana. Koirat ovat kyllä iloinneet, että mamma on taas kotona.

Hieno syksyinen päivä taas takanapäin ja nyt sitten siirrytään siihen talviaikaan. Minunkin kellot on taas oikeassa ajassa. Olen jo monta vuotta sitten lopettanut kellojen siirtelyn, pientä aivojumppaa kun aina miettii mitä se kello nyt sitten on kun se näyttää tuota. Nyt pitää vaan muistaa ettei vähentele eikä lisäile tunteja , tai ei kait sillä niin tunnin päälle ole tämä meikäläisen elämä.

Täällä taas

 Tuli vähän nopea lähtö Porvooseen joten en ehtinyt ilmoitella etukäteen blogin paussista. Meillä oli äidin kanssa syysretki tekemättä ja nyt siihen tuli tilaisuus. Harry oli kotona koirien kanssa. Äidin kanssa suunnistettiin Keravalle FunFun Lunch & Eventsin  tiloihin. Siellä minun Tonini kumppaninsa kanssa tarjoili herkkuruokaa.  Kovasti heidän paikassaan oli ruokailijoita.

Ruokaa oli monen moista varmasti jokainen löytää syötävää tuossa paikassa. Tunnelma oli välitön ja nauru raikui milloin mistäkin pöydästä. Oltiin äidin kanssa kuin öhkömönkijäiset ja ei jaksettu jälkkäriä syödä ollenkaan joten Toni pakkasi ne meille mukaan.

Tonilla näyttää olevan lippiskin ammattiin sopiva, vaikka nyt ei nakkeja ja muusia ollutkaan tarjolla. Kiitos Toni ja Tanja.

Heillä oli tilassa myös pienimuotoinen taidenäyttely ja ihastuin tähän taideteokseen Toni lupasi käydä taiteilijan kanssa neuvotteluita josko taulu olisi myytävänä. Kultakyyneleitä itkevä silmä.

Taiteilijalla oli hyvin erikoisia teoksia paljon goottilaista tyyliä, tästäkin taulusta pidin. Tyyli oli raju, mutta tavallaan hyvin koskettava. 

Kotimatka alkaa vatsa täynnä herkkuja

Sitten käytiin Porvoon hautausmaalla isän haudalla, Toni olikin vienyt sinne kanervat ja me vietiin äidin kanssa lyhdyt, kynttilät ja havut. Isän haudasta tuli taas niin  kaunis. Kotiin päästyämme olimme ihan väsähtäneitä ja ihailtiin vain kaunista taivaan rantaa.

Tänään  olikin sitten vuorossa shoppailua ja hieman leivontaa, koska äidillä on nimpparit tulossa. Kellotkin väännettiin jo talviaikaan, toivottavasti ei sekoita äitiä nyt niin että menee saunaan väärällä vuorolla 😂

Syyspäivä

 Tänään istutettiin kolme puun tainta ja sitten tietenkin rakennettiin niille verkko ympärille, koska voi olla että joku pieni eläin kaivaisi muuten taimet ylös. Nyt jännittää onko  huomenna verkkosolmussa ja taimilla uudet istutuspaikat, toivottavasti ei. Lehtien haravointia on taas harrastettu sillä joka yö on uusi kerros peittänyt maan pinnan, tosin nuo vaahteranlehdet ovat todella kauniita. Kun koirat eivät olleet avustamassa tai viemässä hanskoja niin silloin painittiin.

Se tuntuu niin hyvältä nähdä kun lapset leikkii yhdessä ja jopa Rose´jaksaa peuhata tuon ipanan kanssa. Ipanalle on nyt annettu uutta ruokaa nimeltään Primordial sea fish & chichen puppy ja ruoka maistuu todella hyvin ja vatsakin on pysynyt hyvänä.

Kun päivän työt on tehty niin sitten on aika levähtää ja kohta pienikoira sulkee silmänsä.

Onnea 9 vuotiaat

 Tänään juhlitaan Belunan Soleada pentuetta, Tänään juhlivat Elli, Bella, Viola ja Leona ja Hilma. Laitetaan heti synttärikuvia .

Tästä se näiden pienten elämä alkoi tasan yhdeksän vuotta sitten. Ensimmäisenä esittäytyy Bella.

Seuraavana sitten Hilman kuvia.

Seuraavana  sitten onkin Violan vuoro.

Leonaltakin on tullut kivat kuvat.

Tämä Leonan kakkuresepti on kuulemma kulkenut mukana joka vuosi ja hyväksi havaittu.

Ja sitten vielä Ellin synttärikuvat. Olenpa niin iloinen, että kaikkien 9 v vuotiaiden neitokaisten kuvat sain tähän laittaa.

Näyttääpä hyvin vielä ladyt painelevan  pitkin pellon laitaa. Kiitos kaikille perheille Belunalaisten hyvästä hoidosta ja nyt kohti 10 kerhoa. Kasvattaja onnittelee koko sydämestään synttäriä juhlivia 9 vuotiaita.