Savojärven kierros

 Tänään ryhmä-rämä pääsi viimein toteuttamaan Savojärven kierroksen jota oltiin suunniteltu jo elokuusta lähtien, mutta lukemattomat vastoinkäymiset piti ensin voittaa ja tänään vihdoinkin lähdettiin matkaan. Kuten kuvasta voi huomata me kaikki katsotaan kameraan ja hymyillään, koska retki on vasta alussa ja vain yksi on pudonnut suohon, se en ollut minä vaan Rose´. Mutta matka jatkui iloisella mielellä

Lähtökohtaisesti tarkoitus oli mennä retkelle luontoon ja nauttia hiljaisuudesta ja kauniista luonnosta, vain yksi asia jäi huomioon ottamatta aika moni muukin oli päättänyt sen tehdä. No maisemat olivat sitä luokkaa, että niistä kyllä riitti kaikille. Matkan jatkuessa Herokin teki syyspulahduksen.

Koirat oppivat tosi nopeasti kulkemaan pitkospuita pitkin ja muiden koirien ja ihmisten ohittaminen ei ollut mitenkään ongelmallista, kaikki kolme tulivat aivan loistavasti toimeen ja Rose´jopa yllätti hakemalla Heroa leikkiin.

Välillä piti tankata, koska tuolla suolla ja metsässä nuo kilometrit ovat huomattavan paljon eri mittaisia kuin muulla ne ovat tuplapitkiä.

Välillä pitkospuut muuttuivat pitkospuiden valtateiksi ja siinä oli sitten kiva tepastella.

Makkara maistuu jo suussa ja kohta se kärisee tuolla tulilla.

Koirilekin oli omia herkkuja tarjolla mutta ei mikään ole makkaran voittanutta.

Antakaa makkaraa, antakaa makkaraa.

Meillä oli ihan oma sviitti missä saatiin herkutella ja päälle nautittiin kahvia ja pullaa. Mutta kun oli vatsat täynnä makkaraa ollikin sitten aika jatkaa matkaa eteen päin koska oltiin vasta puolessa välissä matkaa. Matka jatkui ja sitten olikin nähtävyyksiä tarjolla, olihan kyseessä kurjenrahka joten ..

Otettiin taas hauska poseerauskuva ja kaikki hymyilivät ja katsoivat kameraan ja sanoivat muikku. Tosin Minca ja Hero taisivat suukotella. Seuraava muistomerkki olikin lihansyöjäkasville.

Onneksi pysyteltiin merkityllä reitillä etteivät pyöreälehti kihokit syöneet meitä suuhunsa. No ihmisetkin kyllä nauttivat kihokinlehdistä sillä niistä valmistetaan yskänlääkettä. Sitten seuraava muistomerkki olikin mielenkiintoinen rajakivi joka on seitsemän kunnan rajakivi Nousiainen, Mynämäki, Aura, Masku, Rusko, Turku, Pöytyä. Minca sitten piipahti joka kunnassa.

Päätettiin myös että pitäähän sitä ottaa sellainen tyttöjen yhteiskuva.

Tosin poikienkin yhteiskuva sitten otettiin ja se onkin tässä.

Rose´on kääntynyt selin koska hän ei ole poika.  Tästä sitten matkaa jatkettiin reippaasti pienen syyssateen saattelemana pitkospuita eteenpäin.

Taakse jäivät Savojärven kauniit maisemat. Olin niin ylpeä noista meidän kaikista koirista jotka ohittivat hienosti tulipa vastaan sitten pikku fifi tai isompi koira tai vaikka kuinka monta ihmistä. On suorastaan ilo liikkua tuollaisten koirien kanssa. Aluksi hieman jännitin miten Minca mahtaa asioihin suhtautua, mutta kivasti meni heti sen jälkeen kun huomattiin, että jos Minca saa kulkea ensimmäisenä niin hihnakin pysyy löysänä, tosin välillä piti tarkistaa tulee Hero ja Rose´varmasti perässä. Kiitos hauskasta seurasta oli mukava päivä. Nyt on tosi hiljaista koirat nukkuu.