Olen jo pitkään varoitellut Harryä, että pitää katsoa tarkasti ojan reunat ja kaikki mahdolliset tien reunat, eikä saa päästää koiria heinikkoon, koska asumme käärmealueella. No yhtään käärmettä ei ole näkynyt. Tänään taas varoittelin ja Harry sanoi nyt on kyllä niin kuuma, että käärmeet alkavat hakeutua jo varjo paikkoihin. Tästä keskustelusta oli kulunut kaksi minuuttia kun Harry huutaa hei huomasitko minkä ohi juuri kävelit, käännyn no en. Katso oikealle puolelle ja siinä se oli kyy. Eikä se ollut tyytyväinen kun olimme ohittaneet hänet aivan liian läheltä, ehkä noin 10 cm päästä. Koira ei reagoinut minä en nähnyt enkä kuullut sihinää, minkä Harry kuuli vaikka tuli Mincan kanssa jonkin matkaa perässämme. Minä tietenkin käännyin takaisin päin saadakseni kuvan ja sekään ei miellyttänyt käärmettä vaan sain lisää sihinää ja katseen jos nyt lähdet niin vielä pääset, jätä mut rauhaan.
 |
| Jätettiin sitten rouva kyy omaan seuraansa. |
Aina se säväyttää kun joutuu liian lähelle käärmeitä, kun aina pelottaa, että koira voi saada osumaa. Yksi kokemus on kyyn puremasta, meidän ensimmäinen leo Bella sai kyyn pureman näyttelyreissulla. Lääkärireissu ja tiputus ja sen lisäksi kesti hyvin kauan ennen kuin purema alue parantui. Purema oli Bellan etutassussa.
Nämä kauniit kukat löytyivät myös pihalta tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti