Odotellan

 Kesä lähestyy, huomenna jo odotellaan olisiko  kesä täällä. Tänään oli pelkkää sadetta kuraa ja märkää ja koirat makoilivatkin kiitettävästi sisällä ja matot on sen mukaiset. No täytyyhän sitä jotain pestävää olla kesällä, mattopyykki on mukavaa tai ainakin se on tehtävä.

Ensi viikolla onkin taas useita tapahtumia, Pilven fysioterapia, Keelan synttärit ja maanantaina saan hakea taiteilija Kaisa Vanhalan tekemän muistotaulun Taigalle. Se on erilainen  mutta niin kaunis ja koskettava. Sen saatte sitten nähdä maanantaina. Romppukin on tavannut ystäviään.

Missä vettä siellä leonberginkoira.

Ehdittiinpäs

 Aamulla lähdettiin heti lenkille, että ehdittäisiin ennen sateita ja melkein onnistuttiinkin. Rosén kanssa metsäiltiin ja jäljestettiin jotain edellämme liikkunutta. Toscan kanssa käytiin ennen metsäilyä katsomassa naapurin rouvan uutta hienoa kasvihuonetta ja Keelan kanssa taas metsäiltiin. Keelan korvia on hoidettu huolellisesti ja Keela on aivan kypsä kyseiseen puuhaan katsoo minua kuin olisin lopullisesti seonnut kun laitetaan sitä litkua ja tätä tippaa jne.

Sain hauskan kuvan missä kohtaavat Belunanalinen Vega ja Parsaklaanin Dembe.

Sitten sain toisenkin ihanan kuvan jossa Liam ja paras kaveri keskustelevat ruokavalinnoista.

Vauva kasvaa kuulemma yhtä kovaa vauhtia kuin leopentukin, ihanat ystävykset.

Sitten keväinen kaunis kuva Rudolfista. Upea veteraanikoira. Kauniita unia teille toivottaa oma ruusunnuppuni ja Pilveni.

Sadepäivä väsyttää ja uni maittaa.

Sateen sattuessa

 Sateisena päivänä koirat ovat alkaneet arvostamaan sisällä lepäilyä, onneksi aamulla kun sää oli vielä pelkästään tuulinen niin ehdittiin lenkit tehdä joten iltapäivä olikin sitten kiva loikoilla sisällä.

Metsässä ei tuuli juurikaan tuivertanut vaan saimme kävellä ihan rauhassa. Keelaa ja minua tuli vastaan lapinkoira joka haukkui kovasti, mutta Keela vain katseli ja sai lapinkoiran omistajalta paljon kehuja hienosta käytöksestään.'

Vähän koirat myös avustivat haravoinnissa ja se on aina hauskaa puuhaa kun yhdessä tehdään.

Onnea Rosé

 Tänään onnitellaan omaa ruusuamme nimipäivän johdosta.

Onnea muruliini

Kyllä tämä elämä on muuttunut kovasti tämän pandemian aikana, kun mihinkään ei mennä ja mitään ei tapahtu ja kuitenkin tapahtuu paljonkin vai mitä mieltä olette minun ja mieheni keskustelusta.

Minä: Aamulla oli pellolla kolme jänistä kun mentiin lenkille ja Rosé huomasi ne ja panta meinasi tulla pään läpi, onneksi ei tullut.

Mieheni: Mhhm

Minä: Rosé löysi tänään mädäntyneen sammakon ja kun yritin saada sitä pois suusta niin se halkesi ja sitten Keelakin nappasi osan siitä sammakosta, en tiedä sainko kaikki osat pois se haisi ihan hirvitävälle.

Mieheni: Jaahah

Minä: Me löydettiin tänään Toscan kanssa hieno hevosenlantakasa ja mä hain sen ämpärillä kotiin niin voi lannoittaa noita kuusen taimia.

Mieheni: Vai niin.

Minä: Räkättirastaat on alkaneet viedä koirankarvoja ne pesii varmaan taas meidän pihan puissa.

Mieheni: Niin

Minä: Meidän pihalla juoksi tänään orava ja koirat perässä, mut se pääsi aidanraosta karkuun onneksi.

Mieheni: Mhhmm

No olihan mun päivässä ainakin tapahtumia miehelläni oli näköjään ollut hieman hiljaisempaa.´

Vaikka yksi sammakko olikin kuollut niin ei huolta meille voi tulla aika monta pikkusammakkoa.

Eläinlääkäristä toiseen

 Tänään heti aamusta lähdimme Rosén kanssa eläinlääkäriin rokotuksille tai Rosé sai kennelyskä rokotteen.  Ja sitten paperissa ei tällä kertaa lukenut lainkaan, että painoa voisi pudottaa muutaman kilon vaan että koira on ihan sopiva. Turkkia on kuulemma vaikka parille muullekkin koiralle.

Sitten Rosé kotiin ja Keela kyytiin ja lähdettiin Keelan kanssa Omaeläinsairaalalle, koska Keela oli menossa luottoeläinlääkärilleni Kaisa Saariselle hiivakorvantakia. Keela jouduttiin rauhoittamaan ja korvat huuhdeltiin . Keelastakin sanottiin seuraavaa. Yleisvointi hyvä. Painoa saatu hienosti pudotettua nyt tuntuu vyötärö hyvin. Hienoa työtä. Iho korvia lukuunottamatta erittäin hieno, tassut siistit, karvapeite erittäin siisti. Tulipas hyvä mieli itsellekkin. Korvat saatiin huuhdeltua ja nyt voi paraneminen alkaa.

Sitten on aivan pakko laittaa kuva tuolta Vegan perheestä aivan ihana hellyttävä kuva. Hienosti Vega on ottanut vastaan siskon poikansa .

Hoitotoimenpiteitä

 Toi mun mammani on ihan mahdoton, se on varmaan luullut, että voi harjata multa kaikki karvat irti. Aluksi se oli mustakin kivaa, mutta kun tunti tuli täyteen aloin huolestua ja mun oli pakko poistua paikalta sillä muutenhan musta olisi tullut ihan kalju. Ai niin unohdin kertoa, että mammani hajaa mun karvat irti sen takia että linnut saa tehdä pesiä, sitä en oikein ymmärrä, eihän linnun höyheniäkään nykitä irti että minä saisin oman pedin.

Tuolla koiralla on ainakin viiden koiran karva. Ei kyllä kaljua saa harjaamalla. Keelan harjaamiseen meni noin 10 minuuttia ja Toscan ehkä 15 minuuttia.

Tänään se valmistui nimittäin kasvihuone. Ainoastaan oven kahva on syöty enkä edes viitsi mainita tuon pienen eläimen nimeä joka sen on jyrsinyt, ei vissiin ovi auennut kunnolla.

Vähän muotoilin

Sitten iloinen perhetapahtuma tuolta Vegan perheestä sinne on muuttanut Dembe ja on siinä Sisulla ja Vegalla ollut jännittävä päivä kun ovat tutustuneet pikkuveljeen.

Sisu, Vega ja Dembe

Vappu lenkillä

 Aurinko paistoi oli ihana keväinen sää ja lähdettiin koirien kanssa lenkille. Valitsin tällä kertaa tuon peltomaisemalenkin kun ajattelin että metsässä on taas ne käärmeet kömpineet esille. Ei päästy kuin hetken matkaa kulkemaan peltotietä pitkin kun törmättiin tähän kerälle kiertyneeseen auringon palvojaan.

Tömistelystä huolimatta hän ei lähtenyt mihinkään, nosti vain hieman päätään ja jatkoi auringon palvontaa. Loppulenkki yritettiinkin kulkea keskellä tietä joka sekään ei ollut helppoa, koska molemmin puolin olevilla peloilla jänikset esittivät kosiotanssejaan ja sehän oli sitten nuuskija-metsästyskoirille Rosélle ja Toscalle sellaista virikettä, että kumpikin ryntäili milloin mihinkin. Täytyy sanoa ettei voi puhua mitenkään rentouttavasta lenkistä näiden kahden kanssa. Onneksi tuo Keela on rauhallisuuden perikuva.

Keelan kanssa suunnattiinkin sitten metsään, koska se tuntui kuitenkin turvallisemmalta vaihtoehdolta. Sitten meidät oli kutsuttu ihanalle vappulounaalle kiitos ruoka oli niin hyvää.