💩

 Mietitäänpä pitkästä aikaa hieman kakka asiaa. Minkälainen se koirankakka pitäisi olla? Koiran kakan tulisi olla kiinteä "makkara" ei kovaa eikä löysää. Koirankakkaa voisi verrata vaikka muovailuvahaan tai piparitaikinaan. Isot läjät tai suuri määrä ulosteeta voivat kertoa, että kyseinen ruoka ei sovi koiralle. Suurimäärä voi myös kertoa imeytymishäiriöstä tai suolistosairaudesta. Koira voi myös kärsiä ummetuksesta. Koirankakka voi myös olla mustaa tai hyvin tummaa. ämä voi johtua myös siitä että koira on syönyt mustikoita tai paljon sisäelimiä. Tumma kakka voi myös olla merkki suolistosairaudesta. Jos taas kakka on keltaista ja kuivaa se voi johtua , että koira on syönyt suuren annoksen luuainesta. Limainen ja löysä uloste taas voi olla merkki liiallisesta rasvan saannista tai sitten kysymys on suolistotulehduksesta. Jos ulosteen ympärillä on "limapussi" se kertoo, että suoliston bakteerikanta on häiriintynyt ja tarvitaan maitohappobakteereita tasapainottamaan tilannetta. Sitten laitetaan kakkataulu kehiin ja toivottavat kakan muodot ovat  kohdat 3 ja 4.

Tarkkaillaanpa koiriemme jätöksiä, ei sitä tarvitse kakkatieteentohtoriksi tarvitse ryhtyä, mutta hyvä on vilkaista millaista pötköä sieltä ulos tuuppaa.

Syksy on täällä

 

Ei epäilystäkään, että syksy on tullut. Ensimmäiset hevoskastanjat ovat pudonnet ja osa lehdistäkin on maassa. Vaahterat ovat saaneet väriä ja myös villiviini on alkanut kauniisti punertaa. Mutta myös muutamia kesäkukkia vielä löytyy pihalta. Tässä muutamia kaunokaisia.

Tänään olin suunnitellut, että tyhjennän kurkkukasvihuoneesta kaikki kurkun taimet pois, koska satokausihan päättyi jo reilu viikko sitten, mutta yllätys oli suuri kun avasin oven.

Aikamoinen kasa kurkkuja löytyi vielä lehtien joukosta, joten en sitten vielä tyhjentänyt kasvihuonetta vaan keräsin sadon taas pois.

Virallinen valvoja on aina paikalla kun jotain tapahtuu ja seuraa tarkkaan tilannetta. Tänään on vietetty päivä ihan kahdestaan kotona ja se onkin ollut kivaa.

Tapahtuma rikas päivä

 Olipas kiva päivä tänään paljon tapahtumia. Lenkille ehdittiin Rose´n kanssa vasta illan tullen hämärissä, mutta se ei Roseá haitannut. Rose´jää välillä ihan mielellään kotiin nukkumaan ja nauttimaan herkkuja. Olen ottanut tavaksi, että jos lähden jonnekin niin piilotan eri huoneisiin nameja ja kyllä jokainen kerta on kaikki piilot tyhjentyneet.

Sain myös tänään valmiiksi tuon isoäidin neliöistä tehdyn hartiahuivin, ei ollut ihan pikkutyö.

Nyt täytyy virkkaustyön jälkeen tehdä vaikka yhdet sukat välillä. Katsotaanpa mitä se huominen päivä tuo tullessaan.

Vettä lotisee

 Syksy alkaa näyttää ihan "parhaat" puolensa vettä tulee lotisemalla als ja tullee ja lehdet putoilevat ja myrskyä kuulemma tulossa. Rose´kin on käynyt vain pika pissalla, onneksi aamulla ehdittiin lenkkeillä ennen tuon sateen alkamista.

Mä en niin hirveästi tykkää tuosta vesisateesta. Minäpä tein eilen kivan tempun, mä ehdin mennä iskin sänkyyn nukkumaan ennen kuin hän ehti paikalle, minä oikein venytin itseni pitkäksi. Kun iski tuli niin en siirtynyt yhtään ja niimpä iski joutui menemään mamman peiton alle ja oli kiva kuunnella kun ne kinastelivat kumpi saa peiton ja tuntui ettei kummallakaan ollut peittoa. Mutta minulla kyllä oli kun nukuin sen päällä. Kun klo oli 02 yöllä niin päätin siirtyä omalle pedilleni ja silloin kuulin kun mamma sanoi, voitko siirtyä nyt omalle pedillesi kun mun särkee jalkaa ja käsi puutuu ja tässä ei voi nukkua. Hassuja nuo ihmiset minä nukuin tosi hyvin iskin pedillä.

Siivouspäivä

 Tänään kerroin Rose´lle, että on siivouspäivä, normaalisti se on tarkoittanut, että vain hännänpää heilahtaa ja koira siirtyy seuraamaan mattorallia pihalle, mutta ei tänään,  sillä  koira kipitti vauhdilla omalle pedilleen, eikä suostunut siitä liikahtamaan, kaikki muut pedit ja matot kävivät pihalla tuulettumassa, mutta Rose´ei antanut omaa suosikki petiään mihinkään,  aina kun lähestyin niin koira painui ihan littanaksi  ja silmät kertoivat että ei onnistu en lähde mihinkään, vasta kun lattiat oli imuroitu, pesty ja matot palautettu ja muutkin pedit laitettu takaisin omille paikoilleen, nousi koira ja poistui ulos.

Tänään taas kerättiin syksyn satoa ja niistä saatiin sitten herkullista ruokaa. Oman maan perunoista, sipuleista, tomaateista ja kurkuista ja persiljasta saatiin ihanaa ruokaa. Kanttarellitkin olivat omasta metsästä.  Omaa kalkkunaa ei ollut mutta onneksi sellaista oli mukana Porvoon tuliaisina.

Syksy on sadonkorjuun aikaa mutta samalla se on luopumisen aikaa, kun kaikki kukat alkavat kuolla. Viime yönäkin mittari oli alimmillaan -0,1 astetta.

Äitienpäiväruusullakin on jokin kalenteriongelma, kun aloitti kukinnan uudestaan.

Kotona taas

 No niin taas on Porvoon reissu tehty tai itseasiassa käväistiin äidin kanssa tuolla Kuusankoskella, sillä kummitätini Eeva  täytti 90 v, Eeva on isäni sisko ja minun kummitätini. Juhlissa oli paljon serkkuja ja pikkuserkkuja ja setiä ja tätiä. Ihan tuli mieleen sellainen tosiasia, että minullahan on vielä sukulaisia.

Kummitädin kanssa

Serkun kanssa

180 v elämän viisautta

Onnea kkummitäti

Olihan aivan ihanaa tulla kotiin kun minun rakas Roseni´suorastaan ulvoi kuin pieni susi kun tulin.

Aurinko laskee länteen

 Sainpa tänään kauniita kuvia tuolta Seinäjoen suunnalta, Nuka se oli iltalenkillä auringon laskun aikaan. Näkyipä siellä lenkillä sitten jotain tosi jännittävääkin.

Mamma näetkö mikä ihme tuo on? No se on hevonen. Odota mä katson sitä vielä vähän aikaa.

Kiitos kauniista kuvista ja kuulumisista. Aamu lenkille lähdettiin jo aikaisin aamulla jo seitsemän aikaan, Roseá olisi kyllä väsyttänyt mutta kyllä hän lähti mamman kanssa retkelle.

Huomenna minä lähden Porvooseen, menemme äidin kanssa  90 v juhliin, kummitätini ja isäni sisko täyttää vuosia ja olemme saaneet kutsun synttäreille. Palaan taas kotiin sunnuntai aamuna, Rose´jää Harryn hoitoon kotiin, koska häntä ei ole kutsuttu synttäreille, ihme.