Savojärven kierros

 Tänään ryhmä-rämä pääsi viimein toteuttamaan Savojärven kierroksen jota oltiin suunniteltu jo elokuusta lähtien, mutta lukemattomat vastoinkäymiset piti ensin voittaa ja tänään vihdoinkin lähdettiin matkaan. Kuten kuvasta voi huomata me kaikki katsotaan kameraan ja hymyillään, koska retki on vasta alussa ja vain yksi on pudonnut suohon, se en ollut minä vaan Rose´. Mutta matka jatkui iloisella mielellä

Lähtökohtaisesti tarkoitus oli mennä retkelle luontoon ja nauttia hiljaisuudesta ja kauniista luonnosta, vain yksi asia jäi huomioon ottamatta aika moni muukin oli päättänyt sen tehdä. No maisemat olivat sitä luokkaa, että niistä kyllä riitti kaikille. Matkan jatkuessa Herokin teki syyspulahduksen.

Koirat oppivat tosi nopeasti kulkemaan pitkospuita pitkin ja muiden koirien ja ihmisten ohittaminen ei ollut mitenkään ongelmallista, kaikki kolme tulivat aivan loistavasti toimeen ja Rose´jopa yllätti hakemalla Heroa leikkiin.

Välillä piti tankata, koska tuolla suolla ja metsässä nuo kilometrit ovat huomattavan paljon eri mittaisia kuin muulla ne ovat tuplapitkiä.

Välillä pitkospuut muuttuivat pitkospuiden valtateiksi ja siinä oli sitten kiva tepastella.

Makkara maistuu jo suussa ja kohta se kärisee tuolla tulilla.

Koirilekin oli omia herkkuja tarjolla mutta ei mikään ole makkaran voittanutta.

Antakaa makkaraa, antakaa makkaraa.

Meillä oli ihan oma sviitti missä saatiin herkutella ja päälle nautittiin kahvia ja pullaa. Mutta kun oli vatsat täynnä makkaraa ollikin sitten aika jatkaa matkaa eteen päin koska oltiin vasta puolessa välissä matkaa. Matka jatkui ja sitten olikin nähtävyyksiä tarjolla, olihan kyseessä kurjenrahka joten ..

Otettiin taas hauska poseerauskuva ja kaikki hymyilivät ja katsoivat kameraan ja sanoivat muikku. Tosin Minca ja Hero taisivat suukotella. Seuraava muistomerkki olikin lihansyöjäkasville.

Onneksi pysyteltiin merkityllä reitillä etteivät pyöreälehti kihokit syöneet meitä suuhunsa. No ihmisetkin kyllä nauttivat kihokinlehdistä sillä niistä valmistetaan yskänlääkettä. Sitten seuraava muistomerkki olikin mielenkiintoinen rajakivi joka on seitsemän kunnan rajakivi Nousiainen, Mynämäki, Aura, Masku, Rusko, Turku, Pöytyä. Minca sitten piipahti joka kunnassa.

Päätettiin myös että pitäähän sitä ottaa sellainen tyttöjen yhteiskuva.

Tosin poikienkin yhteiskuva sitten otettiin ja se onkin tässä.

Rose´on kääntynyt selin koska hän ei ole poika.  Tästä sitten matkaa jatkettiin reippaasti pienen syyssateen saattelemana pitkospuita eteenpäin.

Taakse jäivät Savojärven kauniit maisemat. Olin niin ylpeä noista meidän kaikista koirista jotka ohittivat hienosti tulipa vastaan sitten pikku fifi tai isompi koira tai vaikka kuinka monta ihmistä. On suorastaan ilo liikkua tuollaisten koirien kanssa. Aluksi hieman jännitin miten Minca mahtaa asioihin suhtautua, mutta kivasti meni heti sen jälkeen kun huomattiin, että jos Minca saa kulkea ensimmäisenä niin hihnakin pysyy löysänä, tosin välillä piti tarkistaa tulee Hero ja Rose´varmasti perässä. Kiitos hauskasta seurasta oli mukava päivä. Nyt on tosi hiljaista koirat nukkuu.

Metsässä

 

Pieni pieni pala metsää on vielä jäljellä sen verran että voidaan ottaa muutama kuva. Surullista kun koko metsä on kaadettu. Me niin nautitaan luonnossa olosta.

Koirat kyllä nauttivat metsälenkeistä ja huomenna sitten mennään ihan uusille poluille tuonne Nousiaisiin.

Kyllä olen niin onnellinen näistä kahdesta karvakaverista.

Lenkin jälkeen on hyvä levätä mamman sylissä. Minähän olen aina halunnut sylikoiran.

Niin ihana päivä

 Yksi kasvatustyöni suurin saavutus on hyvät ystävät. Sitä tietää aina silloin kun ystävyys jatkuu vaikka se yhteinen koiraelämä päättyykin että jotain on onnistunut tekemään oikein. Tänään meidän haukkuja kävi tapaamassa Nukan emäntä ja kyllä me paljon naurettiin vaikka välillä vähän kyynelehdittiinkin. Itkut on kuitenkin itkettävä pois ja katsottava tulevaisuuteen ja jossain aina odottaa se pieni karvapallero sitä omaa kotia ja sinä päivänä kun tähdet ovat oikeassa asennossa ihminen ja koira kohtaavat ja alkavat ystäviksi toisilleen. Minca ja Rose´olivat niin onnellisia vieraista jotka jaksoivat rapsuttaa ja samalla he saivat tutustua rakkausliisteriin kiitos Mincan.

Kiitos myös aivan ihanista tuliaisista Tiina on niin taitava käsistään.

Meidän joulukuusi saa tänä jouluna aivan uniikit joulukoristeet niin ihania. Kiitos. Toinen asia mitä rakastan on vaahteran lehdet ja niiden kauneus.

Kun on taito hyppysissä niin niistä voi solmia näin upean seppeleen.

Rouse´nilla oli paljon kerrottavaa ja Mincakin laittoi tuon pikku päänsä Ennan syliin ja oli niin onnellinen. Kiitos vierailusta tulkaa pian uudelleen.

Ruoka pohdintaa

 Tänään olen keskustellut eri asiantuntijoiden ja myös kasvattajan kanssa Mincan ruuasta. ASia on nimittäin niin, että nyt kun Mincan pitäisi palata takaisin omaan ruokaan syötyään tuota hyporuokaa sairautensa ajan niin se ei sitten onnistunutkaan niin kuin Strömsöössä. Vaikka ruuan vaihtoa on tehty hyvin rauhallisesti niin Minca alkaa piereskellä ja sen jälkeen kakka joka on ollut  palleroita muuttuu pehmeämmäksi ja siitä minä en pidä. Olin jo päätynyt siihen lopputulokseen ennen giardia-sairautta että ruoka ei taida sopia Mincalle ja nyt asia on mielestäni varmistunut. Tänään olen sitten päättänyt Mincalle uuden penturuuan johon alamme siirtyä.

Minca siirtyy nyt pikkuhiljaa Primordial sarjan penturuokaan. Rose´syökin tuota aikuisten ruokaa samasta sarjasta. Toivon että tuo ruoka sopii Mincalle, ruoka ei sisällä vehnää eikä maissia. Proteiininä on kala ja kana. 

Kohti viikonloppua mennään ja huomenna tuleekin sitten odotettu vieras tuolta Seinäjoelta asti. Tervetuloa.

Kaunis syyspäivä

 Minca kokikin tänään yllätyksen kun hän leikki pallolla, tuo pehmo pallo on selvästi Mincan suosikkilelu.

Mitä sitten mahtoikaan tapahtua, pallo hävisi ja voi ihmettä se olikin kiivennyt puuhun.

Kyllä nyt pienen koiran päässä raksuttaa miten se pallo on mennyt tuonne puuhun.

Alas se on saatava ei sitä voi puuhun jättää. Kerran kun tassulla huitasee niin eiköhän lähde.

Mitä ihmettä tuo lapsi tuolla tekee , kyllä se pallo sieltä puusta alas saadaan.

Peruutus

 Minun piti lähteä Porvooseen huomenna, mutta nyt tulikin muutos kun äitini on sairastunut niin siirrän matkaa kun ei äiti jaksa mitään touhuta kun on kipeä. Nyt pitää vain parannella itsensä kuntoon, että Porvoon retki sitten saadaan toteutettua. No koirat ainakin kiittävät kun mamma pysyy kotona. Tänään sain ystävän avustuksella hankittua itselleni jotain kaunista. (Keräilykoiruus 

 Bernhardinkoira patsas/ Italia - Peltro Algentato / tina/ paino n. 600g. Mitat 7 x 4 x 9) 

Patsas on tällä hetkellä Lempäälässä, mutta kuljetusjärjestelyt on jo tehty, että saan koiran jouluksi kotiin. Itse en tosiaankaan ollut huomannut ilmoitusta tuosta joten onneksi sain vinkin. Tänään on myös syntynyt kissa-teoksia ja käväisinhän minä afrikassakin.

Ma

 Taas on maanantai ja synttärihumu on taakse jäänyt , no ei huolta viikon päästä juhlivat sitten Soleadat. Ihanat synttäri tuntuu olleen kaikilla Siriuksilla. Tänään on taas ollut tylsä päivä, nimittäin kynsienleikkauspäivä, no Rose´ei siitä ota stressiä, mutta Minca ei meinaa millään pysyä paikoillaan, mutta saatiin kynnet kuitenkin leikattua.

Loppu viikosta matkustan sitten Porvooseen äidin iloksi ja katsotaan mitä hauskaa keksitään. Bogi pitää siinä kohden parin päivän syysloman.