Minca

 Tänään oltiin osteopaatilla ja Mincalle kuuluisi kunniakirja hyvästä ja rauhallisesta käytöksestä, mikä oli minulle suuri ihmetyksen aihe. Osteopaatti ei löytänyt selkeää kipukohtaa Mincan jalasta, joten huomenna menemme ostopedille ja kuvaukseen jotta selviää onko jalsta mennyt jotain rikki vai onko kysymys jostain vähäisemmästä vaivasta. Pelottaa ja jännittää 🙏. Minca on ollut käsittelyn jälkeen hyvin väsynyt.

Kuvaus on vasta huomenna illalla ja nyt en pysty kirjoittamaan enempää huoli on niin suuri.

Voi murheen murhe..

 En tiedä mitkä pahuuden demonit ne meitä vainoaa, olikin jo muutama päivä ihan normaalia elämää. Eilen illalla kun Minca kävi iltapissalla ja tuli sisälle niin ei ole todellistakaan Minca ontui ihan kunnolla. Onneksi minulla oli kipulääkettä kotona ja annoin sitä hänelle, mutta Minca ontuu tänäänkin. Nyt todella toivon että kysymyksessä olisi venähdys tai revähdys mutta ei ainkaan se sana mitä en uskalla edes ääneen lausua. Minca ei sitten yhtään ymmärrä miksi ei menty lenkille ja miksi mamma kulkee perässä milloin kylmäpakkauksen  milloin villaliinan kanssa.

Onneksi uni maittaa Harryn selän takana sohvalla ja yöksi Minca kampesi sänkyyn oli jalka kipeä tai ei. Minulle ei uni tullut silmään kun mietin kaikkia kauheuksia mitä voi tapahtua.

Viiltää

 TÄnään tuolla ulkona ei ollut kuin 13 astetta pakkasta mutta tuo viima viilsi niin kovin että tuntui että hampaat irtoaa suusta ja ainakin naama irtoo. Päätin suuressa viisaudessani että tuolla keskustassa on varmasti paljon lämpimämpi ja no ei ollut. Nähtiin vain pari ihmistä ja toinen oli koiran ulkoiluttaja jolla oli pystykorva, pari autoa meni ohi ja siinä koko keskustan hulinat Kylmyys oli tosi viiltävää vaikka sitkeesti me käytiin tutustumassa uuteen paikkaan.

Oltiin tutustumassa Kyöstin / Kyöstilän kartanon raunioihin Liedossa. En tiennyt moisen alueen olemassaolosta, mutta nyt täytyy mennä kesällä tutustumaan uudelleen. Alueella kasvaa sekä villiintyneitä vanhan kartanopuutarhan kasveja että alkuperäisiä lehtokasveja, mikä tekee siitä kulttuurihistoriallisesti ja ekologisesti arvokkaan.

Alueen reunalla kasvaa myös luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu vanha vaahtera.

Nykyisin paikka toimii Liedon museon ylläpitämänä biodiversiteettialueena, osana Varsinais-Suomen museoiden ilmastolupaus -hanketta.

Minca kyllä luki kaupunkiuutisia todella innokkaasti.

Tietääkö koira koska pitää päästä lämpimään

 Olen tässä miettinyt tietääkö koira milloin on liian kylmä ja milloin pitää päästä sisälle ulkoa. Olen seurannut Mincaa ja yllättävää kyllä Minca osaa säännöstellä ulkona olemista, en ole kertaakaan huomannut että palelisi ja kun tulee sisälle niin sitten hän kiipeää sohvalle lampaantaljan päälle nukkumaan.

Milloin sitten koira ei huomaa, että on kylmä, no vaikkapa silloin kun leikin tiimellyksessä intoa leikkiin on enemmän kuin kylmyyden tiedostamiseen. Koira sietää kylmyyttäkin ja palelua jos leikki vie mukanaan.

Minulle lyhytkarvainen bernhardilainen on uusi rotu ja olenkin seurannut Mincaa hyvin tarkalla silmällä ettei vain palele. Minulla on kyllä hänelle fleesepuku jos sitä tarvitaan, tosin en tiedä onko Minca ollenkaan sitä mieltä että vaatteita tarvitaan.

Onneksi meillä ei ole vielä ollut yli -20 asteen pakkasia.

Muisto

 Minä: Minca miksi ihmeessä sä olet käynyt hakemassa mun kaapista mun pehmolelun. Olenhan sanonut, että se on muisto jonka haluan säilyttää sitä ei saa rikkoa.

Minca: Mikä on muisto?

Minä: Se on sellainen tärkeä asia joka liittyy johonkin  asiaan minkä haluaa muistaa, tuo pehmolelu muistuttaa minua eräästä ihanasta asiasta, joka tapahtui kauan sitten.

Minca: Minäkin hain  minulle muiston mikä on ihana asia, mutta sanoit mamma että muistoja ei saa rikkoa, mutta sä olet rikkonut mun muiston, siinä on reikä.

Minä: Mikä ihmeen muisto minun villasukkani sinulle on?

Minca: Se muistuttaa sinusta mamma.

Minä: 💖

Arki se on täällä heti huomenna

 Nyt alkaa olla se vaihe vuodesta, että on selvitty joulusta ja kaikista vapaista jotka nyt sitten päättyvät loppiaiseen. Koirienkin kanssa voidaan nyt siirtyä suunnittelemaan sitä arkista puuhastelua ja virikkeistämistä. Ulkonakin voidaan helposti virikkeistää koiraa nyt ovat metsät täynnä hajuja ja jälkiä. Metsässä voidaan hypellä oksien ja risujen ylitse kaivautua kuusen oksien alle. On todella hienoa katsella kun koira touhuaa.

En ole koskaan ollut koirapuistojen ystävä, mutta nyt kun olen tutustunut koirametsiin niin mieleni on muuttunut. Koirametsän kun voi varata omaan käyttöönsä haluamakseen ajaksi. En tiedä olisiko koskaan tullut lähdettyä koirametsään ellei sellainen tullut ihan meidän "takapihalle" viiden minuutin matkan päähän.

Liedon aseman koirametsä on kiva ja todella siisti paikka, en ole yhtään roskaa / kakkaa sieltä löytänyt , hyvin kävijät siivoavat jälkensä. Siellä on kiva liikkua koiran kanssa.

Pakkasta 23,7 astetta

 Nyt jysähti talvi oikein kunnolla. Oltiin varattu koirametsä aamuksi ja vähän mietitytti lähteä Mincan kanssa sinne, mutta ajateltiin että heti jos ryhtyy palelemaan niin lähdetään kotiin. No ei palellut meno oli suorastaan armotonta ja ei yhtään palellut muuta kuin meidän naamat. Ihanaa katsella kuinka tuo pieni koira päästeli mäkeä ylös ja alas.

Töppöset vaan vilahteli kun koira piti hauskaa. Minca tunnistaa jo paikan ja on aivan innoissaan kun tullaan perille.

Paljon oli haisteltavaa ja jälkiä ja aika kului kuin siivillä.

Yöllä ihmettelin miksi koko ajan tuntuu kuin suussa ja nenässä olisi karvoja , no miksi niin tämä salaisuus paljastui aamulla kun katselin omaa peittoani.

Mincalla taitaa olla karvanlähtö meneillään.  Tämä on tulos kun antaa koiransa nukkua vieressään sängyssä, mutta mikään ei ole ihanampaa kuin tuntea koiran pehmeä poski poskea vasten. No kyllä se Harrykin on tosi tärkeä minulle eikä Harryä ja koiraa voi verrata toisiinsa, tämä vain selvennykseksi. Mutta koska tämä blogi kertoo pääsääntöisesti koirista niin suotakoon tämä näkökulma.

Mamma tule jo mä odotan sua