Aamulla klo 7:45 Beluna ambulanssi starttasi kohti Yliskulmaa mistä noudimme Maxin ja hänen perheensä mukaan ja lähdimme kohti Riihimäkeä. Matka oli ratkiriemukas, sillä emme olleet tehneet matkaa kuin kilometrin kun Satu tempasi pellavaliinan ja alkoi kattaa pitopöytää, siinä oli ruokaa ja juomaa niin että pöytä notkui vaikka Harry olikin tehnyt pöytään tukevat jalat. Koirat tekivät tuttavuutta siis meillä oli kyydissä tytöt Milana ja Nada ja Kinglynä tyttöjen joukossa Max. Kun olimme täyttäneet vatsamme herkuilla niin alkoi armoton kortinpeluu ja minä olin välillä niin uunona, että ei mitään määrää (huiputtikohan ne minua?). Riihimäelle saavuimme hieman ennen klo 10 ja meitä vastassa olikin poliisit (tosin puhalluttivat kaikki muutkin) ja pilli Harryn suuhun ja puhtaat nolla ja niin päästiinkin sitten vihdoin näyttelypaikalle, mihin samaan aikaan saapui Moose ja Mosse ja Pontus ja niimpä olkin Belunan Kinglyt saapuneet näyttelypaikalle. Ensimmäinen ohjelmanumero oli näyttelyteltan pystytys, jonka Tarja oli meille lainannut, teltta saatiin vihdoin pystyyn yleisön avustuksella ja kaikilla oli tosi hauskaa (ainakin yleisöllä). Iso kiitos Tarjalle, koska Riihimäellä oli tosi kylmä ja teltta oli tarpeeseen. Ihana näyttelytunnelma valtasi mielen oli se vaan niin hienoa kun 6 omaa kasvattia hyöri kehässä.
Tunnetaanko me?
Tuttujahan tässä ollaankin.
Moosesa Tampereelta puhkuu intoa, jota riitti koko näyttelykehän ajaksikin.
Sitten se alkoi, koira oli saatava näyttelykuntoon ja tässä Lotta tekee Maxille miehekkään ilmeen kehään menoa varten.
Nyt mentiin , ensimmäisenä Pontuksen kanssa ja heti perässä tulivat Max ja Harry kolmantena Moose ja sitten Mooses.
Pontus on tosi taitava poika.
Mitä ihmettä tuo täti tekee tuumii Max?
Sitten oli vuorossa Moose ja Teija.
Mooses ja Satu esittäytyivät.
Sitten oli poikien vuoro huilata ja kehään lähtivät tytöt. Tässä kohden kuvaaja olikin sitten päättänyt kuvata vieressä seisovaa uhkeaa blondia, joten Nadasta ja Milanasta ei kehäkuvia sitten ollutkaan. No kaikilla meillä on suosikkimme.
Sitten oli se elämäni ensimmäinen kasvattaja luokka. Nada, Milana, Pontus ja Moose.
Tässä koko hurja joukko koossa. Vasemmalta Moose PU1+KP. Max PU3, Pontus PU2+KP, Nada PN2, Mooses PU4 ja Milana PN2+KP. Kasvattajaluokka KP. Kiitos teille kaikille teitte päivästäni tosi upean. Onnea myös kaikille tosi upeista arvosteluista mitä Hilla Salohalla meille kaikille antoi. Erityisesti tuomari mainitsi minusta tosi hauskasti: Ompa kakaroilla tosi upeat päät, tässä on kasvamassa lupaavia koiria. Kasvattajaluokan arvostelussa sanotaan seuraavaa: Ryhmä joka on tasainen tyypiltään ja rakenteeltaan, kaikilla hyvät ilmeet ja silmät. Riittävät luustot, normaalit liikkeet ja hyvät luonteet. Totuuden nimessä on sanottava, että pieni harjoittelu seisonnassa ja kehässä juoksussa ei ole ollenkaan pahasta kenellekkään meistä, joten ei kun harjoittelemaan. Hienon päivän jälkeen alkoikin sitten kotimatka ja autossa oli tosi väsynyttä porukkaa.
Me nukutaan täysillä, kyllä nättinä oleminen on rankkaa.
Satu on taikurien sukua, koska kun päästiin Maxin kotiin niin hetkessä hän taikoi meille kaikille herkkuruokaa ja täytti meidän nälkäiset vatsat. Kiitosten jälkeen olikin aika sitten kiiruhtaa kotiin sillä Nada alkoi jo ikävöidä omaa perhettään joka saapuikin koko perheen voimalla Nadaa noutamaan.
Nada tapasi perheensä, tässä jälleen näkemisen riemua molemmin puolin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti