Minun täytyy varmasti rakentaa oikein kalenteri itselleni, jotta pysyn järjestyksessä mitä on tarkoitus tehdä minkäkin koiran kanssa milloinkin. Olen yrittänyt jakaa aikani siten, että jokainen koira saisi myös kanssani kahdenkeskistä aikaa jolloin keskityn vain yhteen koiraan kerrallaan, koiran opettaminenkin on silloin helpompaa ja tuloksia syntyy paremmin. Tosin en tiedä kuinka paljon koirat arvostavat minun laatuaikaani, vai olisivatko mieluummin laumassa. Tänään lähdimme Diwan kanssa kahdestaan sienimetsään ja kovin oli metsä jo syksyinen, keltaisia lehtiä oli varissut jo vaikka kuinnka paljon maahan. Löysimme suppilovahveroita ja kanttarilleja, tosin se että löysimme vain noita kahta lajia ei johtunut siitä, että eikö metsässä olisi ollut sieniä, mutta minä tunsin varmasti vain nuo kaksi jotka usakalsin ottaa syötäväksi. Mietin aina tatteja, kun minulle aina kerrotaan kuinka hyviä ne ovat, mutta en osaa koskaan päättää mikä tatti on kysymyksessä, luultavasti minulle aina osuisi se sappitatti, joten tatit jäivät nytkin metsään. Kun tulimme Diwan kanssa takaisin lähdimme vielä uudestaan Milanan ja Lotan kanssa metsään ja Naukkis kissakin lähti mukaan, ja uskomaton ilmiö koirat eivät aja omia kissoja pihassa, mutta kun päästiin metsään ja laskin koirat vapaaksi niin silloin sai kissa sellaista kyytiä, että en tiedä lensikö kissa ilman siipiä ja hyvin koulutetut koirani eivät uskoneet sanaakaan mitä niille sanoin, halusivat varmasti uskoa, että mamma se huutaa kannustushuutoja.
Bella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti