Tänään meinasi räjähtää vaikka uuteen vuoteen on vielä aikaa. Meille tulee huomenna ikkunan laittajat, Kepo on lomalla ja mitenkä minä nyt meninkään olettamaan, että kun minä tulen töistä niin meillä on siivottu, no ei suinkaan kun Keponi olikin päättänyt,että ihan turhaa siivota kun tulee sotkua kuitenkin. No ei siinä muuta kun aloin siivota sillä kyllä minä haluan että paikat on edes jonkinmoisessa kunnossa kun vieraita tulee taloon vaikka se sitten on vain ikkunan laittajia. Keponi sitten olikin ajatellut viettää iltansa TV:n ääressä, no ei siinä mitään vihaisena saa tosi paljon aikaan ja vauhdilla. Mutta yhdeksän aikaan alkoi olla mitta täynnä, tosin talokin oli siivottu, pyykit mankeloitu, toiset pyykit pesty jne. Pahat sanat olivat juuri hyökkäämässä ulos suustani (jotain makuuhaavoista oli tulossa kysymystä) kun Diwa tuli luokseni ja sanoi selvästi laita hihna mun kaulaani niin lähdetään mamma yhdessä pimeään metsään lenkille ja niin me tehtiin Diwa oli juuri oikea matkaseuralainen, sillä tiedän ei vie mörönkölli vaikka voisihan se olla jännää yksi yö viettää mörönköllin seurassakin, sillä aamulla kyllä palauttaisi. Lunta sateli hiljakseen ja kävelimme pitkin pimeää metsää Diwa toimi oppaana ja minä seurasin. Siellä unohtui tuo Kepon omituinen ajatusmailma ja nyt on hyvä mennä nukkumaan, on se hyvä, että on olemassa tuollainen viisas Diwa.
Ihan näin paljon lunta ei tänään metsässä ollut mutta toivotaan, että aamulla olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti