Tänään Max sitten saapui takaisin kotikennelliinsä, Heidin ja hänen miehensä saattelemana. Yhdessä saattelimme Maxin viimeiselle matkalle ja nyt Max lepää tontillamme vihreän sammalpeitteen alla. Maxin hautaa koristaa Heidin tuoma kaunis punainen ruusu, joka kertoo ikävästä ja kaipuusta. Max kuului ensimmäiseen pentueeseeni ja oli osa minun toteutunutta unelmaani , samalla kun peittelimme Maxin mullan alle minä laitoin osan unelmaani tuon pienen matkaajan mukana. Me kaikki kuitenkin tiedämme nyt Maxin on hyvä olla ja se on tärkeintä.
Nuku lauluun lintujen, nuku kuiskeessa tuulen.
Tuuli kuiskaa ikävää ja sen vain sinä kuulet.
Hyvästi Belunan pieni kuninkaalinen ja hyvää matkaa toivottaen Bella-äiti,Arja-mamma Harry ja koko kotikennelin karvakansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti