Meille niin läheiseksi tulleen koiraperheen lady-Isla on tänään kulkenut sateenkaarisillan tuolle puolen tähtien taakse. Suruviesti tuli niin yllättäen ja vei sanattomaksi. Olen tuntenut Enzon ja Islan ihan pennusta lähtien ja vieläkin läheisemmäksi Tarjan ja Karin lauma tuli Banjon saatua kodin heidän luotaan. Muistan kuinka Isla liimautui kylkeeni kun olimme viimeksi Tarjan ja Karin luona (Lotan ja Enzon kohtaaminen). Isla nautti rapsutuksista ja ei koskaan saanut niitä tarpeeksi, Islalla oli myös oma tapansa jutella omalla äänellään, millaista tapaa en ole kenelläkään toisella koiralla tiennyt olevan. Isla oli niin kaunis narttu, todellinen lady koirien joukossa. Muistan myös kun Isla ja Enzo viimeksi olivat meillä niin Isla huolehti Enzosta ettei kukaan vaan tehnyt "pikku" Enzolle mitään, Enzo oli Islan "vauva" isosta koostaan huolimatta. Hienosti Isla otti myös Banjon perheenjäseneksi. Suru on koskettanut meitä ja Islan äkillinen poismeno on vaikea hyväksyä. Lämpöiset ajatukseni ovat Tarjan, Karin ja Enzon sekä Banjon luona ja jos vain voisin niin ottaisin osan heidän surustaan, sillä tuntuu kohtuuttomalta että viime kesänä oli Peten aika lähteä pitkällisen sairauden uuvuttama ja nyt Isla täydessä kukoistuksessaan joutui lähtemään, mutta ehkä Petellä oli ikävä ja Pete kutsui Islan luokseen. Hyvästi Isla, olit upea koira.
Namupalan Jään Islatar "Isla"
Hyvästi kaunokainen sinä kaunis lady-Isla
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta. Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. (Katkelma tuntemattoman kirjoittajan tekstistä)
Vaikka kaikki on tänään ollut niin surullista niin väkisinkin hymy pyrki kutittamaan kyynelten lävitse suupieliä kun KePo oli laittanut hirvenlihapullia meille ruuaksi ja ne olivat minua odottamassa kun tulin kotiin no ei ihan heti ruoka maistunut, maistoin vain yhden lihapullan ja KePo toisen ja päätimme syödä hieman myöhemmin. Kun tuli hieman myöhemmin niin ei meidän tarvinnut syödäkkään, sillä murheissamme emme olleet huomanneet sulkea keittön porttia ja pienintäkään murhetta tuntematta BB oli syönyt koko kulhollisen lihapullia, ainuttakaan ei olut jäänyt jäljelle. Ihmettelinkinkin miksi BB käy juomassa koko ajan, no janottaahan sitä kun syö todella ison kulhollisen lihapullia ja tähän emme voineet muuta kuin todeta meillä on ihana villikko koiralapsi nimeltä Bianca. Meillä on todella harvinaista herkkua että minua odottaa ruoka kun tulen kotiin, mutta näin oli KePo päättänyt nyt minut yllättää, tosin BB yllätti sitten meidät molemmat, olisivat olleet tosi hyviä lihapullia, onneksi ehdin yhden maistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti