Valvottuani viime yön ja mietittyäni tuota Milanan syömättömyyttä, päätin aamulla soittaa eläinlääkärille, sainkin ajan lääkärille tänään klo 14. Lääkäri oli minulle outo, sillä luottolääkärini ei olut tänään töissä, mutta ihan mukava lääkäri hänkin kyllä oli. Tarja lähti minulle henkiseksi tueksi, sillä olin tosi hermostunut ja vatsaan sattui ja päätä särki. Ensin mitattiin kuume ja lämpö oli ihan normaali. Milanasta oli ihan kiva kun täti vähän kopeloi, kovasti isoksi lääkäri Milanaa kehui. Sitten päätettiin tehdä tiineysultra ja katsoa joko voitaisiin nähdä onko Milana tiineenä ja voisiko tuo syömättömyys johtua pelkästään raskauden aiheuttamasta pahoin voinnista. Ensin jouduttiin ajelemaan hieman karvoja vatsasta, jotta saatiin geelit ja laitteet oikealle kohdalle, Milana nosti auliisti jalkaa kun karvoja ajeltiin ja sai jälleen kehuja hyvästä käytöksestä. Sitten sammuivat valot ja ultralaite käynnistettiin ja voi kaikkien aikojen ihanuus, siellä niitä pötkötteli rivissä pieniä vattuvarpaita ja jopa pienien sydänten sykkeet voi haivaita. AIVAN IHANAA, MEILLE TULEE KARVAVAUVOJA, SULOISIA VATTUVARPAITA, IHANIA NALLEKARHUJA.
Äitiyden tuomaa tyyneyttä
Olisikos tässä sitten isän ylpeyttä, kiitos Enso se oli taas miehen työ.
Saimme myös ohjeita miten ruokimme Milanaa kunnes pahoinvointi helpotaa ja kotimatkalla käytiin ostamassa kuivattuja ruokia kuten naudanmahaa ja kurkkutorvea ja keuhkoa ja niitä MIlana jo söikin jonkin verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti