Tänään sitten koitti päivä jolloin meidän molempien piti mennä töihin ja Tarja tuli lapsenvahdiksi, me tehtiin vaihto aamulla pennut joutuivat olemaan yksin vain hetken aikaa. Minä puhdistin pentuhuoneen ja laitoin kaikki nätiksi ja pennut jäivät ruuan jälkeen nukkumaan. Kun Tarja tuli niin ulko-ovella odottikin yllätys kuten pentuhuoneessakin, sillä pentuhuone oli tyhjä pennut olivat jotenkin onnistuneet kaatamaan pentuhuoneen väliseinämän ja karanneet pentuhuoneesta, kyllä oli ehditty puuhata monen moista ja hauskaa oli varmasti ollut. Illalla huomasin, että pennut olivat kuin muurinsärkijöitä ja yrittivät hypätä korkeutta ja ylittää seinämän, kummaltakohan onkaan periytynyt tuo hyppygeeni vai onko ympäristötekijöillä vaikutusta. Nyt on KePo korottanut seinää jotta lapsukaiset pysyisivät siellä missä on turvallista nukkua.
Hyljätty pentuhuone
Miksei ovet aukene meille
Kun ei pääse tuosta niin hyppään sitten tämän seinän yli
Ponnistus ei ollut ihan kohdallaan, uudestaan uudestaan.
Eikä me olla riiviöitä
Minusta tulee isona täystuho, kuka haluaa minut?
Minusta taas tuleekin tasmaniantuholainen
Mä en ollut mukana, mä olen tosi kiltti.
Miksei ole hyvä kasvaa tuholaiseksi?
Ymmärrän ymmärrän me ollaan leonberginkoiria ei tuholaisia
Kuka se oli joka kaatoi vesikupin mun päälle, kosto elää
Nuku tässä nyt tukka märkänä.
Kauniita unia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti