Aurinko on käynyt kurkistamassa taivaan kannella ja laskeutunut taivaan rannan taa jättäen jälkeensä vienon punerruksen horisonttiin. Hämärän hyssy alkaa laskeutua metsän ylle vain sinä ja minä kuljemme polkua pitkin. Puiden latvoissa humisee tuuli ja jalkojen alla notkistavat varvut päätään. Pimeä peittää hiljalleen vaippaansa koko kauniin metsän ja vain hengityksesi ääni kuuluu tasaisena lähelläni, tiedän että olet ihan siinä vierelläni ja olemme kuin yhtä pimeyden keskellä. Jäkälä loistaa valkeina läntteinä ja on kuin lumi olisi jo laskeutunut maan pinnalle. Jossain kuuluu rasahdus ja kirkaisu, me molemmat valpastumme todetaksemme vain että se oli puun oksa joka tuulessa katkesi ja säikytti metsälinnun. Sanoja ei tarvita vain kevyt kosketus kädelläni kertoo olet edelleen lähelläni ja kaikki on hyvin. Tiedän että olen turvassa lähelläsi sillä sinä olet ystäväni ja suojelet minua. Mailma ympärillämme on kadonnut ja olemme olemassa vain toisiamme varten. Talletan nämä kauniit hetket sydämeeni ja tiedän että jonain päivänä kun tiemme eroavat niin ne lohduttavat minua, mutta talletan ne sydämen syvyyten sillä vielä ei ole sen aika, tänään olemme yhdessä. Saavumme kotiportille ja upotan kasvoni sinun pehmeään turkkiisi ja kiitän että olet olemassa, sinä palkitset minut pehmeällä lipaisulla poskelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti