Pala nuorutta

Aivan ihana kokemus kun löytää palan nuoruutta yllättäen, nimittäin olimme eilen äitini ja isäni luona ja he kertoivat että haluaisivat vaihtaa sohvakaluston. Samalla äitini kysyi, että onko minulla mitään sitä vastaan, että antaa vaihdossa nahkasohvat jotka olin aikoinaan lähes 100 vuotta sitten Turkuun muutettuani jättänyt heille käyttöön? Tuijotin häntä mykistyneenä, ei minun ihania liiloja sohviani kenellekkään vieraalle voi antaa, olen sohvat aikoinaan sinkkuna ollessani teettänyt, koska liloja sohvia ei mistään saanut nekö vieraalle ei todellakaan, niiden on päästävä kotiin. KePo yritti selittää että ei kahta sohvaa saada mahtumaan autoon no saatiin kun irroitettiin penkit ja niin ne pakattiin mukaan, minun ihanat bordellisohvani kuten lapseni aikoinaan niitä kutsuivat. Tuossa ne ovat nyt haukkujen  nukuttavana siihen voivat painautua pehmoisen nahan syleilyyn. Sohvat ovat lähes 30 vuotta vanhat ja kuin upouudet nahka on edelleen naarmutonta (no kauankohan meillä) , muistan kun söin kaurapuuroa tosi kauan kun maksoin noita ihanuuksia. Minun sohvani ovat siis tulleet kotiin.

Pilvi ehti ensimmäisenä testaamaan sohvien mukavuutta.

 

 Tänään on ollut kaunis talvipäivä ja ihania kuvia on tullut hommia tekevistä koirista kuten Eemelistä.

Eemli on hakemassa palkkion kun on ollut hommissa.

Tällä kertaa Eemeli on hakannu jäätiköt pois etteivät emäntä ja isäntä vain liukastu.