Lihaisa päivä

Tänään oli taas se suuri päivä kun lähdettiin Urjalaan liha ja luu keikalle. Suuri oli kuorma tällä kertaa, mutta hyvin jaksoi Harryn hepo lihat ja luut kotiin kuljettaa. Tämän retken kohokohta oli kuitenkin kun päästiin Pepiä katsomaan, heillä on aina niin ihana käydä. Ai niin suussa sulavaa suklaapiirakkaa ja sitä ihanaa kääretorttua, niitä syön vielä unissanikin. Onneksi Pepin perhe meitä ruokki sillä koko päivä näiden lihojen ja luiden kanssa on puuhasteltu ja ruoka-aika on jäänyt kokonaan tältä päivältä. Pakkasessa on nyt possun-, hepan,- ja naudanluita. Sitten on sydäntä ja kieltä ja munuaista sekä jauhelihaa.

Sitten vähän poseerattiin.

Miksi et heti sanonut, että pitää poseerata.

Joko riittää vai vieläkö olen nättinä.

Rassuta lisää lisää vielä.

Juomatauko,  mulle vettä ja ihmiselle herkkuja.

Ota syliin.

Hei hei nähdään taas.