Sapa nähdä tulee ihmeiden päivä?

Se on kyllä sellainen ihmeiden päivä jos minä joskus valmistun ongelmakoirakouluttajaksi, sillä ottaa tosi koville tuo lopputöiden tekeminen. Juuri kun luulee, että on jotain saanut aikaiseksi niin hui ja hai se onkin ihan väärin tehty ja ymmärretty. Alkaa vankkakin usko hiipua tätä menoa. Mutta kun lueskelee toisten ihmisten juttuja siitä miten he toimivat omien koiriensa kanssa niin olisipa kymmenen hienoa ohjetta kerrottavana on se sitten kummallisen helppoa löytää "virheitä" toisten tekemisistä. On myös ollut opittava, että suu kannattaa pitää kiinni, ellei apua pyydetä niin avun tarjoamista vapaaehtoisesti ei kyllä katsota hyvällä, vaan se tulkitaan toisten asioihin puuttumiseksi. Vaikka aina sitä vain katsoo asioita sen koiran kannalta ja sen hyvin voinnin kannalta. Suurin anti tällä pitkällä kivisellä taipaleella on olut se, että ainakin olen oppinut ymmärtämään, että minulla ei ole ongelmakoiria vaan ihan itsekkin uskon, että meidän karvakuonot ovat onnellisia koiria, joita rakastetaan ja hellitään ja opetetaan kauniisti ja koiralähtöisesti. Niitä ei pakotea, eikä pelotella ja ne saavat olla koiria, möyriä rapaojissa ja kirmata metsässä.

Kosken rannalla

Nautelan kosken kuohut

Menisinkö uimaa?

Taitaa olla liian kylmä uintikeli

Taiga ihailee maisemia.