Ei meinaa vieläkään oikein uskoa

Jotenkin on vieläkin ihan epätodellinen olo ja ei meinaa millään uskoa, että meikäläistä voisi kohdata tuo onni, että pikkuisia vattuvarpaita tepastelisi kuukauden päästä tuossa lattialla. Odotan todella kovasti että Paloma muuttaa meille, vaikka onhan se Palomalle hieman stressaavaa, että tulee meille vaikka tuttu paikka onkin. Ehkä kuitenkin tuo vauvojen odotus pitää Paloman ajatukset poissa stressistä ja ikävöinnistä oman mamman luokse. Pakastimeen on jo tankattu lisää herkkuja Palomaa varten, että varmasti löytyy kaikkea mitä tytön voi ehkä tehdä  mieli. Tässä on kaikenlaista mitä pitää vielä ehtiä ennen syyskuun loppupuolta. Pentukansion koevedoksenkin kokosin ja mietin mitä kaikkea vielä pitää siihen kerätä. Pentuhuone on kunnossa, kun vain viimeinen desinfiointi suoritetaan. Matolääkkeet pitää hankkia. Astutusilmoituksen jo sain väsättyä tuonne rotuyhdistyksen sivuille. Kyllä minua niin jännittää, mutta niin hyvällä tavalla.

 Koirien kanssa päästiin viljapellolle kun vilja oli kerätty pois, meidän koirat tykkäävät tosipaljon kun pääsevät sinne juoksemaan. Meidän lähellä olevat pellot kasvat vielä viljaa mutta varmaan kohta nekin ovat käytössämme. Hieman jännitti ehtiikö ukkonen kastella meidät ei meistä niin väliä' muta kamera ei tykkää.

Muutama pisara tipahteli, mutta kamerakin kesti ne hyvin.